Tova Berlinski
.jpg)
Tova Berlinski (hepr. טובה ברלינסקי; 1915 Oświęcim – 16. tammikuuta 2022 Jerusalem) oli israelilainen taidemaalari[1]
Berlinski syntyi Gusta Wolf -nimisenä hasidilaisen rabin perheeseen. Hän oli perheen kuudesta lapsesta vanhin.[1] Berlinski muutti Palestiinan brittiläiselle mandaattialueelle vuonna 1938 mentyään naimisiin Eliyahu (Elijah[2]) Berlinskin kanssa.[1] Pian tämän jälkeen Natsi-Saksa miehitti Puolan ja antoi Berlinskin synnyinkaupungille Oświęcimille nimen Auschwitz. Suurin osa taiteilijan perheestä murhattiin Auschwitz-leirillä, joka sijaitsi alle kahden kilometrin päässä perheen kodista[1]. Myöhemmin Berlinskin tuntemukset varhaisista vuosistaan olivat jakautuneita, eikä holokausti tuhonnut toista maailmansotaa edeltäneitä positiivisia muistoja kaupungista itsestään.[2]
Berlinski suunnitteli alun perin näyttelijän uraa. Hän vaihtoi alkuperäisen etunimensä hepreankieliseen Tovaan ja otti mieheltään uuden sukunimen. Näyttelijän työtä varten hän otti käyttöönsä taiteilijanimen Tova Atzmoni. Hän opiskelikin Tel Avivissa ohjaaja Miriam Bernstein-Cohenin johdolla ja esiintyi Tel Avivin Cameri-teatterin tuotannoissa Carlo Goldonin Kahden herran palvelijasta vuonna 1945 sekä Federico García Lorcan Veren häistä vuonna 1946. Ääneen liittyneet vaikeudet kuitenkin päättivät Berlinskin uran esiintyjänä, joten hän aloitti maalaamisen. Varhainen teatterialan koulutus näkyi myöhemmin hänen figuraativisessa taiteessaan, jossa ihmiskehot (kuten myöhemmät omakuvat) olivat voimakkaasti esillä. Berlinski opiskeli 1950-luvulla Jerusalemin Bezalel Academy of Art and Designissa Shlomo Vitkinin johdolla. Hän suoritti opintoja myös 1950–1960-lukujen vaihteessa Pariisissa opettajinaan André Lhote ja Henri Goetz. Palattuaan Israeliin hän aloitti taidehistorian opiskelun Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Moshe Baraschin johdolla.[2]
Berlinski loi myös värikästä ja juhlallista taidetta[2], mutta tuli tunnetuksi etenkin karujen maisemien ja tummien sekä mustien kukkien maalaamisesta. Nämä työt olivat yleensä omistettuja taiteilijan vanhemmille ja sisaruksille, jotka murhattiin Auschwitzissä.[1] 1960-luvun maalauksissaan Berlinski palasi Oświęcimissä viettämänsä lapsuuden maisemiin. 1970-luvulla hän liittyi Aklim-taiteilijaryhmään, jonka perustivat Jom kippur -sodan jälkeen Rachel Shavit Bentwich ja Eliahu Gat. 1980-luvun alussa Berlinski alkoi jälleen keskittyä ihmishahmoihin, ja vuonna 1982 hän liittyi David Gersteinin ja Eran Wolkowskin kanssa taiteilijoiden Radius-ryhmään. Samoihin aikoihin hän palasi käynnille Oświęcimiin. Perheelle ei ollut siellä muistomerkkiä, joten Berlinski ei voinut jättää mihinkään kukkakimppuja. Sen sijaan hän maalasi kukkia, jotka hänen mukaansa kuvastivat hänen tuskaansa ja raivoaan.[2]
Berlinskin teoksia oli esillä myös kansainvälisesti; näyttelyitä pidettiin Pariisissa, Amsterdamissa ja Lontoossa. Hän sai työllään palkintoja Israelissa. Yhden maalauksistaan hän lahjoitti Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseolle.[1] Berlinski jatkoi maalaamista yli satavuotiaaksi.[2] Esimerkiksi vielä 102-vuotiaana hän piti oman näyttelynsä jerusalemilaisessa galleriassa. The New York Timesille taiteilija kuvasi värin jostain syystä palanneen hänen maalauksiinsa 102-vuotispäivän paikkeilla.[1] Berlinski teki uransa aikana myös opetustyötä. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Mendel Kohansky ja Rina Peled. Berlinski kuoli 106-vuotiaana.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
