Tornihuhu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tornihuhu (tai tornari, aikaisemmin sotilashuhu) on Puolustusvoimain varusmiesten ja kantahenkilökunnan välityksellä leviävä kulkupuhe.[1]
Samat tarinat kerrotaan totena aina uudelle alokaserälle, ja kun varusmiehet sitten myöhemmin siirtyvät reserviin, kertomukset siirtyvät mukana. Osa tornihuhuista on hyvinkin vanhoja, jopa Puolustusvoimien alkuvuosikymmeniltä tai sodan ajalta, eikä ole harvinaista, että poika tai nykyisin myös tytär kertoo isälleen sellaisen huhun tai tarinan, jonka tämä on jo aikaisemmin kuullut omana varusmiesaikanaan.[2]
Seuraavat tarinat ovat melko suosittuja:
»Kuulin autonkuljettajalta, että vääpeli Aki Häky (nimi keksitty) on koulutuskiellossa sen takia, että se oli ollut päivystävänä upseerina ja suuttunut ruokalassa, kun varusmiehet olivat ruokaillessaan keskustelleet liian kovaäänisesti. Vääpeli oli ottanut pistoolin ja ampunut laukauksen ruokalan kattoon ja kirjoittanut varuskunnan vartiopäiväkirjaan seuraavaa: "Hiljensin ruokalan, käytin yhden laukauksen".»
»Kuulin alikersantilta, että luutnantti Lasse Teräväinen (nimi keksitty) on ylenemiskiellossa, kun poistutti lomalle lähteviä varusmiehiä pyörävajan katolta. Se joka ei poistunut sai rangaistuksen tottelemattomuudestaan ja se joka hyppäsi ei päässyt lomalle, koska joutui sotilassairaalaan. Lomalle pääsi vain yksi, joka käytti tikkaita.»
Tapahtumien todennäköisyys on pieni, sillä henkilökuntaan kuuluvat eivät todennäköisesti ota riskiä ylenemismahdollisuuksiaan ojennettavalla tai rangaistavalla teolla. Kyseisistä teoista joutuisi myös rikosoikeudelliseen vastuuseen. Suomen armeijassa ei myöskään tunneta termiä ylenemiskielto.
Ensimmäinen tarina elää muun muassa entisen kansanedustaja Tony Halmeen vuoden 1998 kirjassa Jumala armahtaa, minä en. Tarinat ovat esimerkkejä siitä, kuinka tornihuhut syntyvät, paisuvat ja leviävät varuskunta- ja armeijaympäristön ulkopuolella saadessaan jalansijan oikeanlaisen kohderyhmän keskuudessa.
Yleinen tornihuhu on, että nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén olisi juossut varuskunnan Cooperin testin ennätystuloksen. Tulos olisi ollut 4 700 m ja tuloksen rikkomisesta saisi kuntoisuusloman. Todellisuudessa Lasse Virén palveli Santahaminassa[3] ja tuolloin käytössä ollut juoksutesti oli pituudeltaan 15 minuuttia[4].
Tornihuhun kaltaisia ovat maaseututarinat sekä kaupunkitarinat eli urbaanit legendat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Inttislangi - Varusmies Intti.fi. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Kanto puhkaisi alokkaan vatsan ja ruoka vähentää seksuaalista halua – miten intin "tornihuhut" syntyvät ja pitävätkö ne paikkansa? mtvuutiset.fi. 5.7.2016. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ Korkki, Riku: Paljonko Lasse Virén oikein juoksi armeijan Cooperin testissä? Legenda vastaa Iltalehti. 13.12.2014. Alma Media Oyj. Viitattu 30.4.2016.
- ↑ Korkki, Riku: Nyt selvisi: Lasse Virén juoksikin tämän testin armeijassa Iltalehti. 13.12.2014. Viitattu 1.5.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitä oli sotilaiden ruokaan lisätty jarru? Tiede 5.6.2007