Tolvajärven–Ägläjärven taistelu

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. toukokuuta 2010 kello 21.57 käyttäjän VolkovBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tolvajärven–Ägläjärven taistelu
Osa talvisotaa
Eversti Paavo Talvela
Päivämäärä:

12.24. joulukuuta 1939

Paikka:

Tolvajärven ja Ägläjärven seutu Korpiselillä

Lopputulos:

Suomen voitto, puna-armeijan hyökkäys Korpiselillä pysäytettiin ja 139. divisioona tuhottiin

Osapuolet

Suomen ryhmä Talvela

Neuvostoliiton 139. divisioona

Komentajat

kenraalimajuri Paavo Talvela

kenraali Beljajev

Vahvuudet

Jalkaväkirykmentti 16, neljä erillispataljoonaa ja patteristo (4 000 miestä)

139. divisioona (20 000 miestä), vahvistettiin 75. divisioonalla

Tappiot

630 kaatunutta ja 1 320 haavoittunutta

yli 5 000 kaatunutta ja 5 000 haavoittunutta, 59 panssaroitua ajoneuvoa

Talvisodan taistelut
Tolvajärvi–ÄgläjärviKeljaKarjalankannasSuomussalmiTaipaleSummaRaatteen tieLaatokan Karjalan mottitaistelutKollaaViipurinlahti

Tolvajärven–Ägläjärven taistelu oli suomalaisten vastahyökkäys talvisodan alussa Korpiselillä Laatokan Karjalassa. Taistelussa työläisten ja talonpoikien puna-armeijan hyökkäävä divisioona torjuttiin Tolvajärvellä ja tuhottiin Ägläjärvellä. Se oli suomalaisten ensimmäinen sodan merkittävä hyökkäysvoitto.

Puna-armeija ylitti Laatokan Karjalan rajan heti talvisodan alettua Suojärven kohdalla 139. divisioonan voimalla. Suomalaisille näin suuri hyökkäys oli yllätys ja puolustavat neljä erillisjalkaväkipataljoonaa perääntyivät. Seudun läpi kulki vain muutamia itä–länsi-suuntaisia korpiteitä, joita neuvostojoukot käyttivät hyökkäysurina. Tiet veivät Värtsilään, jossa tieverkosto huomattavasti laajeni ja josta olisi ollut yhteys Suomen IV armeijakunnan selustaan.

Suomalaiset perustivat uhkaa torjumaan osasto Talvelan. Ryhmä koostui puolustavista neljästä pataljoonasta ja sitä vahvistamaan lähetetyistä everstiluutnantti Aaro Pajarin Jalkaväkirykmentti 16:sta ja tykistön patteristosta.

Suomalaisten vastahyökkäys alkoi aamulla 12. joulukuuta tavoitteena motittaa ja tuhota mahdollisimman paljon 139. divisioonan joukkoja. Hyökkäys tehtiin aamulla Tolvajärven ja Hirvasjärven jään sekä järvien välisen kannaksen yli. Hyökkäys Hirvasjärven yli epäonnistui, mutta keskeytti sattumalta samaan aikaan valmistellun neuvostoliittolaisen rykmentin hyökkäyksen. Hyökkäys Tolvajärven yli valtasi Kotisaaren ja sai saaliiksi muun muassa kahden patterin kaluston. Hyökkäys kannasta pitkin kohtasi toisen neuvostoliittolaisen rykmentin vastahyökkäyksen, mutta vahvistusten jälkeen hyökkäys jatkui iltapäivällä ja piiritti ja valtasi rykmentin päämajana käytetyn hotellin kuolleine esikuntineen ja arkistoineen.

Suomalaisten tappiot päivän hyökkäyksessä olivat noin sata kaatunutta, neuvostoliittolaisten noin tuhat. Suomalaiset saivat saaliksi edellä mainittujen tykkien lisäksi 20 panssarivaunua ja 60 konekivääriä. Hyökkäys lisäsi koko Suomen Puolustusvoimien uskoa mahdollisuuksiinsa sodassa.

Suomalaiset vetäytyivät takaisin jään yli yöksi ja hyökkäsivät uudelleen seuraavana päivänä. Tämä hyökkäys sai 139. divisioonan perääntymään. Hyökkäys jatkui päiviä ja tavoitteeksi otettiin 139. divisioonan tuhoaminen Ägläjärvellä. Osa divisioonasta tuhottiin 20.22. joulukuuta. Neuvostoliittolaisten tappioiksi uskottiin 22. joulukuuta 1939 noin 2000 sotilasta. [1]

Neuvostoliittolainen 75. divisioona oli lähetetty vahvistamaan 139. divisioonaa, muttei pysäyttänyt suomalaisten etenemistä. Suomalaiset pysähtyivät lopulta Tolvajärveltä itään 30 kilometrin päähän Aittojoelle 24. joulukuuta, ja pitivät aseman sodan loppuun.

Ryhmä Talvelan komentaja Paavo Talvela ylennettiin 20. joulukuuta everstistä kenraalimajuriksi ja JR 16:n Aaro Pajari everstiksi.

Lähteet

  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.

Viitteet

Aiheesta muualla