Meromiktia
Meromiktia on tilanne, jossa järven alusvesikerros on pysyvästi sekoittumaton eikä osallistu järven joka keväiseen ja syksyiseen täyskiertoon. Syynä tähän on maailmanlaajuisesti tyypillisimpänä tapauksena kemiallinen meromiktia, joka aiheutuu raskaamman suolaisen veden kertymisestä järven pohjalle. Tuloksena meromiktiasta on yleensä alusveden happikato.[1]
Suomessa meromiktiaa on tavattu noin kahdessatoissa järvessä. Syynä siihen voivat olla ainakin järven suuri syvyys yhdistettynä pieneen pinta-alaan ja jyrkät, suojaiset rannat.[2] Esimerkkejä meromiktisista järvistä Suomessa ovat jyrkkärantainen rotkojärvi Pakasaivo Länsi-Lapissa Muoniossa [3] sekä syvät harjujärvet Lovonjärvi Hämeenlinnassa Lammilla ja Vähä-Pitkusta Somerniemellä Somerolla Varsinais-Suomessa [2][4]. Niissä meromiktialle tyypillisesti järven alusvesi on hapeton.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tirri, Rauno, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski & Pertter Portin: Biologian sanakirja, s. 442. Uudistetun laitoksen 2. painos. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b c Joki-Heiskala, Päivi: Iso- ja Vähä-Pitkustan vedenlaatu. Teoksessa: Iso- ja Vähä-Pitkustan hoitosuunnitelma, s. 7. Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti IV. Somero: Someron kaupunki, 2005. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 30.8.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Johansson, Peter: Pakasaivo, geologinen nähtävyys ja haltioiden koti Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 30.8.2015.
- ↑ Leppäranta, Matti & Arvola, Lauri & Huttula, Timo: Suomalainen järvikirja, s. 223, 265–273. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-217-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meromiktia Wikimedia Commonsissa
