Lentopommi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SC250-lentopommi

Lentopommi on lentokoneesta, ilmalaivasta tai helikopterista pudotettava räjähde, joka laukeaa yleensä osuttuaan maahan tai pienellä viivellä sen jälkeen. Lentopommi on pääasiassa ensimmäisen maailmansodan aikana kehitetty räjähde, jonka tarkoituksena on vaikuttaa vastustajaan maan päällä.

Erilaisia lentopommeja ovat muun muassa sirpalepommi, rypälepommi, painepommi, panssaripommi, tunkeutumispommi, palopommi ja syvyyspommi. Yhdysvaltojen kehittämä 13,6 tonnin bunkkeripommi läpäisee arvioiden mukaan jopa 60 metriä teräsbetonia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmansota ja edeltävä aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tunnettu ilmapommitus tapahtui 1. marraskuuta 1911, kun italialainen luutnantti Giulio Gavotti pudotti neljä Cipelli-tyyppistä käsikranaattia Etrich Taubensa ohjaamosta Osmanien valtakunnan joukkojen sotilasleiriin Ain Zarassa, Libyassa.[1]

Ensimmäisessä maailmansodassa lentopommitus oli hyvin vähäistä ja pommikoneet olivat alkeellisia. Pommituksessa käytettiin lähinnä tykistöä, kuten järeitä haupitseja. Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset käyttivät ilmalaivoja pommittaessa muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan kaupunkeja. Pommitukset olivat kuitenkin epätarkkoja, ja niihin kuoli hieman yli tuhat henkeä. Ensimmäiset lentokoneet olivat tiedustelulentokoneita, joiden lentäjät olivat aseistautuneita pistoolein. Vähitellen lentokoneisiin kiinnitettiin konekiväärejä ja ohjaamosta pudotettujen räjähteiden tilalle tuli rungon alle tai siipiin kiinnitettäviä lentopommeja. Lopulta alettiin valmistaa erityisiä pommituslentokoneita.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa ilmapommitusten määrä lisääntyi ja kehitettiin uusia pommikoneita kuten Heinkel He 111, B-17 ja Junkers Ju 88. Asutuskeskuksiin kohdistuvaa pommitustekniikkaa testattiin Espanjan sisällissodassa, jossa tunnetuksi tuli erityisesti Luftwaffen vuonna 1937 suorittama Guernican pommitus.[2] Toisen maailmansodan aikana suurimpien lentopommien massa oli tuhansia kilogrammoja ja niiden tarkoituksena oli tuhota kokonaisia asutuskeskuksia. Niitä kutsuttiin myös korttelipommeiksi niiden hävittäessä käytännössä koko korttelin kerrallaan.

Nykyään vaikuttavimpia lentopommeja ovat bunkkeripommit, joiden tarkoituksena on tuhota maahan kaivettu betoninen suoja-, varasto- tai laboratoriobunkkeri. Toisen maailmansodan aikana vastaavaan tarkoitukseen käytettiin järeitä haupitseja ja järeitä kanuunoita rautatietykkeinä esimerkiksi Sevastopolissa. Suunnitelmana oli käyttää niitä Maginot-linjaa vastaan.

Suomi käytti ilmapommitusta niin talvisodassa kuin jatkosodassakin. Talvisodassa Suomella oli hyvin vähän lentokoneita, mutta jatkosodassa Suomi käytti laajalti pommikoneita esimerkiksi Talin–Ihantalan taistelussa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]