Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
Siltari (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:


Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti ''Emanuel Indrenius'' ja kauppiaan tytär ''Kristiina Emilia Bruun'' Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti ''Lavrenti Vasilkovskin'' tytär ''Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja''.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui ''Henrik Clayhillsin'' tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti ''Emanuel Indrenius'' ja kauppiaan tytär ''Kristiina Emilia Bruun'' Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti ''Lavrenti Vasilkovskin'' tytär ''Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja''.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui ''Henrik Clayhillsin'' tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>

==Katso myös==

* [[Indrenius]]


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 29. maaliskuuta 2011 kello 00.16

Bernhard Indrenius, vapaaherra, (18121884) oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka Venäjän armeijassa palveltuaan siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[1] Kaukasiassa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[2][3] Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Viipurin läänin kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[4] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[3][5]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.[1] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären, Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös Kyminkartanon kartanon.[6]

Katso myös

Lähteet