Ero sivun ”Guanako” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p fix copyvio |
+,f |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
| status = Elinvoimainen |
| status = Elinvoimainen |
||
| iucn = 11186 |
| iucn = 11186 |
||
| kuva = |
| kuva = Guanaco 09.24.jpg |
||
| kuvateksti = |
| kuvateksti = |
||
| kunta = [[Eläinkunta]] ''Animalia'' |
| kunta = [[Eläinkunta]] ''Animalia'' |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
}} |
}} |
||
'''Guanako''' ('' |
'''Guanako''' (''Vicugna guanicoe'') on [[kameli]]en heimoon kuuluva eteläamerikkalainen nisäkäslaji. Luonnonvarainen guanako on kesyn [[laama]]n kantamuoto. Guanako on laumaeläin joka liikkuu jopa satapäisinä ryhminä. |
||
== Ulkonäkö ja koko == |
== Ulkonäkö ja koko == |
||
Guanakon säkäkorkeus on noin metrin ja paino |
Guanakon säkäkorkeus on noin metrin ja paino 80-120 kg. Se on Etelä-Amerikan kookkain luonnonvarainen nisäkäs. Kuten laamalla, guanakonkin turkki muodostuu alus- ja päällyskarvasta. Turkki on selästä punertavankeltainen, alempaa vaaleampi ja jalat ovat osin lähes valkoiset. |
||
== Levinneisyys == |
== Levinneisyys == |
||
Guanako elää [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikan]] länsiosan vuoristoissa ja tasangoilla. Levinneisyysalue ulottuu mantereen eteläkärjestä [[Tulimaa]]sta [[Argentiina]]n ja [[Chile]]n kautta aina [[Peru]]n [[Andit|Andien]] rinteille asti. |
Guanako elää [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikan]] länsiosan vuoristoissa ja tasangoilla. Levinneisyysalue ulottuu mantereen eteläkärjestä [[Tulimaa]]sta [[Argentiina]]n ja [[Chile]]n kautta aina [[Peru]]n [[Andit|Andien]] rinteille asti. |
||
| ⚫ | |||
Guanakon elinalue on supistunut ja pirstoutunut, mutta niiden kokonaismäärä on kuitenkin yli puoli miljoonaa yksilöä, Noin 90 % populaatiosta elää Argentiinassa.<ref name=IUCN/> |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
Guanakon elinalue ulottuu merenpinnan tasosta aina 4 000 metrin korkeuteen asti. Ravinto vaihtelee asuinpaikan korkeuden mukaan. Andeilla guanako syö pääasiassa ruohoa, mutta alempana tasankoalueella myös puiden ja pensaiden lehtiä. Kuivilla seuduilla guanako selviää juomatta pitkiä aikoja, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan. |
Guanakon elinalue ulottuu merenpinnan tasosta aina 4 000 metrin korkeuteen asti. Ravinto vaihtelee asuinpaikan korkeuden mukaan. Andeilla guanako syö pääasiassa ruohoa, mutta alempana tasankoalueella myös puiden ja pensaiden lehtiä. Kuivilla seuduilla guanako selviää juomatta pitkiä aikoja, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan. |
||
| ⚫ | |||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 3. tammikuuta 2011 kello 17.40
| Guanako | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kamelieläimet Camelidae |
| Suku: | Lama |
| Laji: | guanicoe |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lama guanicoe |
|
| Katso myös | |
Guanako (Vicugna guanicoe) on kamelien heimoon kuuluva eteläamerikkalainen nisäkäslaji. Luonnonvarainen guanako on kesyn laaman kantamuoto. Guanako on laumaeläin joka liikkuu jopa satapäisinä ryhminä.
Ulkonäkö ja koko
Guanakon säkäkorkeus on noin metrin ja paino 80-120 kg. Se on Etelä-Amerikan kookkain luonnonvarainen nisäkäs. Kuten laamalla, guanakonkin turkki muodostuu alus- ja päällyskarvasta. Turkki on selästä punertavankeltainen, alempaa vaaleampi ja jalat ovat osin lähes valkoiset.
Levinneisyys
Guanako elää Etelä-Amerikan länsiosan vuoristoissa ja tasangoilla. Levinneisyysalue ulottuu mantereen eteläkärjestä Tulimaasta Argentiinan ja Chilen kautta aina Perun Andien rinteille asti.
Guanakon elinalue on supistunut ja pirstoutunut, mutta niiden kokonaismäärä on kuitenkin yli puoli miljoonaa yksilöä, Noin 90 % populaatiosta elää Argentiinassa.[1]
Ravinto ja elintavat
Guanakon elinalue ulottuu merenpinnan tasosta aina 4 000 metrin korkeuteen asti. Ravinto vaihtelee asuinpaikan korkeuden mukaan. Andeilla guanako syö pääasiassa ruohoa, mutta alempana tasankoalueella myös puiden ja pensaiden lehtiä. Kuivilla seuduilla guanako selviää juomatta pitkiä aikoja, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan.
Guanako synnyttää joka vuosi, ja se imettää vasaansa noin puoli vuotta. Guanakon vasa on melkein heti syntymänsä jälkeen ihmistä nopeampi.
Lähteet
- Vallardi, Francesco (päätoimittaja): Suuri Eläinkirja, Nisäkkäät. WSOY, 1965.
- ↑ a b Lama guanicoe IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)