Ero sivun ”Jahve” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
interlink it
DirlBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: uk:Ягве
Rivi 40: Rivi 40:
[[es:Yahveh]]
[[es:Yahveh]]
[[fr:Yahweh]]
[[fr:Yahweh]]
[[it:Yahweh]]
[[ko:야훼]]
[[ko:야훼]]
[[ia:Jahveh]]
[[ia:Jahveh]]
[[it:Yahweh]]
[[ja:ヤハウェ]]
[[ja:ヤハウェ]]
[[no:Jahve]]
[[no:Jahve]]
Rivi 49: Rivi 49:
[[sh:Jahve]]
[[sh:Jahve]]
[[sv:Jahve]]
[[sv:Jahve]]
[[uk:Ягве]]

Versio 24. joulukuuta 2010 kello 20.30

Tämä artikkeli käsittelee juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumalaa yleensä. Artikkeli jumala käsittelee jumaluuden käsitettä yleisesti. Artikkeli Jumala (kristinusko) käsittelee kristillistä käsitystä, artikkeli Allah islamilaista Jumalaa.
Tetragrammi erilaisilla heprealaisilla kirjasimilla.

Jahve eli Jehova (hepr. ‏יְהֹוָה,‎ ilmaistaan joskus kreikankielisellä termillä Tetragrammi, "neljä kirjainta") on Jumalan nimi heprealaisessa Raamatussa eli Vanhassa testamentissa, ja se muodostaa pohjan juutalaisuuden ja muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien yksijumalisten uskontojen, kuten kristittyjen ja islaminuskoisten, jumala-käsitykselle. Nimi suomennetaan tavallisesti ”minä olen”. Tarkemmin sanottuna se on hepreankielen verbin ha·wah´ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’.lähde?

Nimen alkuperäinen ääntämisasu on todennäköisesti ollut Jahve, mutta sanaan on liitetty vokaalimerkit sanasta Adonai, Herra, jolloin syntyy muoto Jehova. Vokalisoinnin tarkoituksena on estää lukijaa vahingossa lausumasta pyhää nimeä. Kristittyjen käyttämissä Raamatunkäännöksissä käytetään usein Herra-sanaa tai muuta kiertoilmausta Jahve-sanan sijaan.


Vaikka Jahve-nimeä käytetään eri uskonnoissa, uskontojen seuraajat eivät välttämättä miellä jumalkäsitystä yhteneväiseksi jumaluusopin dogmatiikan poikkeavuuden takia. Valtaosa nykyteologeista katsoo kuitenkin seemiläisten uskontojen Jumalan olevan yhteistä perua. Uskontoja yhdistävät myös profeetat, joiden kautta Jumala ilmoittaa itsestään, ja kristinuskon ja juutalaisuuden tapauksessa pyhät kirjoitukset (Vanha testamentti).

Kristittyjen käsitys Jahve-jumalasta poikkeaa huomattavasti juutalaisten ja muslimien käsityksestä kolminaisuusopin takia. Juutalais- ja muslimikirjanoppineet eivät aina hyväksy täysin kristinuskon luokittelua yksijumaliseksi uskonnoksi. David Pawson on tulkinnut, että lähin sana JHWH:sta englanniksi on "Always" eli suomeksi "Aina". "Aina minun apuni, Aina minun voimani, Aina minun kunniani," Pawson toteaa myös, että se on vasta Jumalan etunimi. [1]

Alkuperä

Jahve on Jumalan nimi hepreankielisessä Tanakhissa, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha testamentti. Heprea on alkuperältään konsonanttikirjoitusta, ja Jumalan nimen muodostaa tetragrammi JHWH (יהוה). Hepreankielinen Vanha Testamentti on säilynyt parhaiten niin sanotussa masoreettisessa tekstissä, jonka pohjalta useimmat tekstikriittiset laitokset on tehty. Masoreettisessa tekstissä konsonanttiteksti on vokalisoitu apumerkeillä, jotta oikea ääntäminen olisi säilynyt.

Tetragrammin JHWH alkuperäisestä ääntämisestä ja vokalisoinnista ei kuitenkaan olla varmoja. Kymmenessä käskyssä on muun muassa kielto käyttää arvottomalla tavalla Jumalan nimeä. Tämä kielto alettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, ettei nimeä saisi lausua. Tämän vuoksi juutalaisessa perinteessä nimeä lakattiin käyttämästä, eikä ole varmaa tietoa sen lausumistavasta. Tetragrammi JHWH esiintyy kuitenkin pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjotuksissa 6 973 kertaa, mikä osoittaa sen, että alun perin sitä käytettiin paljonkin.

Tekstejä luettaessa tetragrammin paikalla oli yleensä tapana lausua ha'Šem (nimi), adonai (Herra) tai elohim (jumala). Masoreettisessa tekstissä tetragrammi onkin yleensä vokalisoitu jonkin näiden kolmen sanan vokaaleilla sen mukaan, mikä niistä oli tarkoitus lausua tetragrammin kohdalla. Näin on syntynyt kolme eri tapaa vokalisoida tetragrammi. Lausuttaessa ha'Šem tetragrammi vokalisoituu JeHWaH; lausuttaessa adonai tetragrammi vokalisoituu JeHoWaH (a-kirjaimen muuttuminen e-kirjaimeksi johtuu heprean kielen normaaleista ääntämissäännöistä: konsonantti J ei voi saada samanlaista vokaalimerkkiä kuin sanan adonai alussa oleva konsonantti alef voi saada); lausuttaessa elohim tetragrammi vokalisoituu JeHoWiH. Kaikista näistä vokalisoinneista on esimerkkejä masoreettisessa tekstissä, mutta JeHoWaH (Herra) on niistä yleisin.lähde?

Nykyisissä käännöksissä on yleensä noudatettu masoreettien lukutapaa ja käännetty tetragrammi sanoilla Herra tai Jumala. Muotoa Jahve on suomalaisessa uudessa raamatunkäännöksessä käytetty kohdassa 2. Moos 3:14–15, jossa Jumala ilmoittaa nimekseen "minä olen se joka olen", hepreaksi ehje ašer ehje. Tetragrammi muistuttaakin heprean olla-verbiä "haja", konsonantein merkittynä HJH. Jahve tarkoittaa hän on. Samassa kohdassa on useissa erikielisissä Raamatun käännöksissä vanhastaan käytetty masoreettiseen tekstiin perustuvaa muotoa Jehova tai Jehovah. Nykyään Jehova-nimeä käyttävät Jumalasta Jehovan todistajat. Nimi Jehova seuraa jahve - sanan konsonanttien jhv vokalisoinnista toisten sanojen vokaalien avulla.

Tetragrammin muoto Jahve on niin sanottu valistunut arvaus. Se perustuu lähinnä hyvin varhaisiin Vanhan testamentin käännöksiin ja juutalaisuuden ulkopuolella säilyneisiin ääntämistä kuvaaviin lähteisiin. Kiistatonta on lähinnä Jumalan nimen tetragrammi ja se, että masoreettisen tekstin vokalisointi ei kuvaa alkuperäistä ääntämistä. Masoreettien tekstissä tetragrammiin on sijoitettu toisen sanan vokaalit.lähde?

Viitteet

  1. The Letters of Jesus to His Churches, Smyrna - Afflicted but Affluent, David Pawson, Anchor Recordings Ltd

Aiheesta muualla

Malline:Link GA