Ero sivun ”Libertiinit” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Thi (keskustelu | muokkaukset) |
p Fix |
||
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
[[Kuva:Sade (van Loo).png|thumb|180px|[[Markiisi de Sade]]]] |
[[Kuva:Sade (van Loo).png|thumb|180px|[[Markiisi de Sade]]]] |
||
1600-luvun "oppineet libertiinit" ( |
1600-luvun "oppineet libertiinit" ({{k-fr|les libertins érudits}}) olivat eräänlaisia [[1700-luku|1700-luvun]] [[valistusaika|valistuksen]] edelläkävijöitä. Libertiinit eivät kuitenkaan pyrkineet muuttamaan yhteiskuntaa ja toimimaan julkisesti — päinvastoin heidän aikanaan ja heidän ajatuksillaan sellainen olisi ollut usein jopa vaarallista. He arvostelivat vakiintuneita instituutioita, auktoriteetteja ja uskontoja teoksissaan peitellysti. Uskontokritiikki suuntautui ennen kaikkea taikauskoa ja salatieteitä vastaan. Se loi kuitenkin pohjaa [[kristinusko]]n yhä voimakkaammalle arvostelulle. |
||
Tunnetuimpia libertiinejä olivat: |
Tunnetuimpia libertiinejä olivat: |
||
Rivi 25: | Rivi 25: | ||
* [[Pierre Bayle]] |
* [[Pierre Bayle]] |
||
== |
== Lähteet == |
||
* Kaitaro, Timo: ''Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.) | Vuosi=1999 | Nimeke = Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisija=Helsinki: Gaudeamus | Tunniste=ISBN 951-662-708-0}} |
* Kaitaro, Timo: ''Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.) | Vuosi=1999 | Nimeke = Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisija=Helsinki: Gaudeamus | Tunniste=ISBN 951-662-708-0}} |
||
Rivi 31: | Rivi 31: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
⚫ | |||
* |
* Kaitaro, Timo: [http://www.ennenjanyt.net/3-02/kaitaro.htm Valistus ja järjenkäytön julkisuus: 1600-luvun oppineet libertiinit ja 1700-luvun klandestiinikirjallisuus]. ''Ennen & nyt'' 3/2001. |
||
⚫ | |||
[[Luokka:Valistus]] |
[[Luokka:Valistus]] |
Versio 23. maaliskuuta 2010 kello 15.18
Libertiinit olivat erilaisia oppineiden henkilöiden poliittisia ja sosiaalisia ryhmiä, jotka vaikuttivat Euroopassa 1600-luvulla. Libertinismi oli eräänlaista tuon ajan filosofista vapaa-ajattelua, mutta tuolloin termiin ei liittynyt nykyisenkaltaista ajatusta ateismista. Ensimmäisenä termiä käytti Jean Calvin eräästä 1500-luvulla vaikuttaneesta alankomaalaisesta anabaptistilahkosta, joka hylkäsi monet yhteiskunnan vakiintuneet arvot.
1600-luvun oppineita libertiinejä
1600-luvun "oppineet libertiinit" (ransk. les libertins érudits) olivat eräänlaisia 1700-luvun valistuksen edelläkävijöitä. Libertiinit eivät kuitenkaan pyrkineet muuttamaan yhteiskuntaa ja toimimaan julkisesti — päinvastoin heidän aikanaan ja heidän ajatuksillaan sellainen olisi ollut usein jopa vaarallista. He arvostelivat vakiintuneita instituutioita, auktoriteetteja ja uskontoja teoksissaan peitellysti. Uskontokritiikki suuntautui ennen kaikkea taikauskoa ja salatieteitä vastaan. Se loi kuitenkin pohjaa kristinuskon yhä voimakkaammalle arvostelulle.
Tunnetuimpia libertiinejä olivat:
- Elie Diodati (1576-1661)
- Pierre Dupuy (1582-1651)
- François de La Mothe-Le-Vayer (1588-1672)
- Jacques Dupuy (1591-1656)
- Pierre Gassendi (1592-1657)
- Gabriel Naudé (1600-1653)
Libertinismi myöhemmin
Sana "libertiini" on tullut merkitsemään henkilöä joka on vapaa kahleista ja yhteisöllisistä säännöistä. Ajattelutapa sai uusia kannattajia 1700- ja 1800-luvulla erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Sen kannattajiin kuuluivat muun muassa Markiisi de Sade ja Aleister Crowley.
Katso myös
Lähteet
- Kaitaro, Timo: Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki, teoksessa Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0.
Aiheesta muualla
- Block, Walter: Libertarianism vs. Libertinism. The Journal of Libertarian Studies: An. Interdisciplinary Review, Vol. 11, No. 1, 1994b, pp. 117-128. (englanniksi)
- Kaitaro, Timo: Valistus ja järjenkäytön julkisuus: 1600-luvun oppineet libertiinit ja 1700-luvun klandestiinikirjallisuus. Ennen & nyt 3/2001.