Ero sivun ”Keinosiemennys” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: da:Kunstig befrugtning |
p Botti lisäsi: hr:Inseminacija |
||
Rivi 42: | Rivi 42: | ||
[[fr:Insémination artificielle]] |
[[fr:Insémination artificielle]] |
||
[[hi:इंट्रा यूटेराइन इनसेमिनेशन]] |
[[hi:इंट्रा यूटेराइन इनसेमिनेशन]] |
||
[[hr:Inseminacija]] |
|||
[[is:Tæknifrjóvgun]] |
[[is:Tæknifrjóvgun]] |
||
[[it:Fecondazione assistita]] |
[[it:Fecondazione assistita]] |
Versio 22. maaliskuuta 2010 kello 01.26
Keinosiemennys on siemennesteen keinotekoista viemistä hedelmöitystarkoituksessa naaraan sukupuolielimiin. Tavallisimmin keinosiemennys toteutetaan muoviputkella eli kapillaarilla. Pääasiassa keinosiemennystä käytetään nauta- ja sikakarjan jalostukseen. Hevosten keinosiemennys yleistyy koko ajan, samoin koirien. Turkistarhoilla siemennetään kettuja, lampaiden keinosiemennystä käytetään jonkin verran. Muilla kotieläimillä keinosiemennystoiminta on ainakin Suomessa harvinaista.
Eläinten keinosiementämisen voi suorittaa eläinlääkäri tai sellainen henkilö, joka on suorittanut seminologin ammattitutkinnon tai aikaisemman seminologitutkinnon.
Maailman ensimmäinen raportoitu onnistunut keinosiemennys on tehty 1700-luvulla koiralle. Eläinten keinosiemennys alkoi kuitenkin yleistyä vasta 1900-luvun alkupuolella. Kun kylmäsäilytykset ja varsinkin pakastaminen saatiin toimimaan, yleistyi keinosiemennys erityisesti naudanjalostuksen apukeinona. Sillä oli merkitystä myös joidenkin sairauksien torjunnassa (bruselloosi eli naudan luomistauti).
Keinosiemennyksen etuja ovat:
- uroseläimeltä enemmän jälkeläisiä, koska siemenannos voidaan jakaa.
- useammalla naaraseläimen omistajalla on mahdollisuus saada edullisesti jalostusuroksen siementä.
- karjassa, katraassa, laumassa ei tarvita välttämättä omaa urosta.
- astutuksien yhteydessä leviävien tautien torjunta.
- astutus voi olla vaarallista urokselle, esimerkiksi tamma potkaisee oria.
- mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön eläinjalostuksessa, on helpompi kuljettaa termospulloa kuin eläintä.
Keinosiemennyksen huonoja puolia ovat:
- edellyttää naaraseläimen käsittelyä.
- edellyttää kiimojen seuraamista, joskus jopa laboratoriotutkimuksia.
- edellyttää keinosiementäjän käyntiä tilalla tai koiran vientiä eläinlääkärille.
Kirjallisuutta
- Luonnotonta lastensaantia? Toimittaneet Heta Häyry ja Matti Häyry. Preesens-sarja. Helsinki: Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-483-9
- Kotieläinten synnytysoppi [1]
- Eläinten lääkintä ja hoito Sirkkola / Tauriainen 2009. ISBN 978-952-13-3477-1