Ero sivun ”Samurai” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Käyttäjän 83.148.248.20 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 91.154.253.57 tekemään versioon. |
|||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
Samurait kehittyivät 700-luvulla [[Heian- |
Samurait kehittyivät 700-luvulla [[Heian-kaddsgwgusdgi|Heian-kaudella]] varhaisemmasta [[chūgen]]-ratsuväestä. Samurait olivat alun perin [[feodalismi|fasdgfagfaswjigasjgawieuskjvwaetigfejdasgafiowefjsakljfasdjnfgdsfgadgdasf) ja ''[[sōhei]]t''. 1400-luvulla oli myös pisin sisällissota fanaattisen [[ikkō-igdaskkig |
||
[[Kuva:Samourai servante Itcho.jpg|left|200px|thumbatapaan sgjetuin rivein. Portugalilaisten noustua maihin Tanegashimassa [[1542]], [[tuliase]]et yleistyivät dsNagashinon taistelussa dstie) kutsuttua [[etiikka]]a ja vastasivat siitä hengellään, kuuluisimpana esimerkkinä gdsgkgvuliasgdasfgadfgas [[g]]n jälkeen, kun g |
|||
Alkuvaiheen samurain pääase oli [[jousi (ase)|jousi]] (''yumi'', ''daikyu'') ja sivuaseena [[tachi]]. Samuraitaktiikka perustui ratsujousimiesten yhteislaukaukselle suljetuin rivein, ja tämän jälkeiselle rajulle rynnäkölle miekoin. Taistelua edelsivät usein henkilökohtaiset haasteet ja kaksintaistelut sankarien välillä. Klassisen samuraiajan, kuten [[Fujiwara]]n sijaishallintokauden aikana käydyt [[Minamoto]]- ja [[Taira]]-klaanien välisen [[Genpei-sota|Genpei-sodan]] legendat heijastavat varhaisajan taktiikkaa. |
|||
[[Kamakura-kausi|Kamakura-kauden]] lopulla 1200-luvulla samurait joutuivat kohtaamaan uuden vihollisen, kunniakäsityksistä piittaamattomat [[mongolit]]. Vaikka japanilaiset selvisivätkin lopulta voittajina, mongoliuhka merkitsi toisaalta Kamakura-kauden kaatumista ja toisaalta klassisen samuraisodankäynnin muutosta. Vuoristoisessa maassa [[salkoase]]in aseistettu [[jalkaväki]], jota aiemmin oli pidetty lähinnä apuaselajina, nousi arvoonsa, ja samurait ryhtyivät taistelemaan yhä useammin jalan. |
|||
[[Muromachi-kausi|Muromachi-kauden]] aikana jalkaväki ([[ashigaru]]) nousi samuraiden rinnalle tärkeäksi tekijäksi. Kurin merkitys alkoi korostua samuraisodankäynnissä, ja sotajoukot olivat yhä paremmin organisoituja ja varustettuja. Tätä sisällissotien leimaamaa kautta kutsutaan usein myös nimellä ''gekokujo'' (vallankumous), sillä yhteiskunta näki useiden vanhojen samuraisukujen väistymisen ja uusien nousun, ja lukuisia talonpoikaiskapinoita (''ikki''). Myös useat buddhalaisluostarit ryhtyivät varustamaan omia sotajoukkojaan. Munkkisotureita olivat ''[[yamabushi]]t'' (vuorisotilas) ja ''[[sōhei]]t''. 1400-luvulla oli myös pisin sisällissota fanaattisen [[ikkō-ikki]]-herätysliikkeen ottaessa [[Kagan provinssi]]n hallintaansa liki sadan vuoden ajaksi. |
|||
[[Kuva:Samourai servante Itcho.jpg|left|200px|thumb|Samurai palvelijansa seuraamana [[Hanabusa Itcho]]n piirroksessa]] |
|||
1500-luku merkitsi samuraisodankäynnissä muutosta. Samurait nousivat jälleen ratsaille ja ottivat pääaseekseen peitsen (''yari''). Heidän taktiikakseen tuli nyt rynnäköinti ritarien tapaan suljetuin rivein. Portugalilaisten noustua maihin Tanegashimassa [[1542]], [[tuliase]]et yleistyivät ja [[arkebuusi]]sta muodostui tärkeä ashigarun ase. 1500-luku oli jälleen sisällissotien aikaa, ja Takedan sekä Uesugin klaanin väliset sodat merkitsivät uuden sodankäyntidoktriinin hioutumista. Tuliaseet löivät itsensä lopullisesti läpi Nagashinon taistelussa 1575, jolloin Nobunaga Oda ashigaru-armeija kirjaimellisesti ampui Shingen Takedan klassisen samuraiarmeijan kappaleiksi. |
|||
Sisällissodista selvisi voittajana lopulta Tokugawan klaani. [[Edo-kausi|Tokugawa-kaudella]] samurait muodostuivat omaksi yhteiskuntaluokakseen, joka oli valtapyramidin huipulla ja jolla oli yksinoikeus kantaa aseita, erityisesti samurain symbolina pidettyä [[katana]]a. Samurait noudattivat [[bushidō]]ksi (soturin tie) kutsuttua [[etiikka]]a ja vastasivat siitä hengellään, kuuluisimpana esimerkkinä kivulias [[seppuku|seppuku-itsemurha]]. |
|||
Samuraiden kausi loppui pian [[Meiji-restauraatio]]n jälkeen, kun samuraiden tulot lakkautettiin ja heiltä kiellettiin aseenkanto-oikeus. |
|||
== Bushido Samurain eettisenä koodistona == |
== Bushido Samurain eettisenä koodistona == |
||
Versio 10. helmikuuta 2010 kello 14.16
Samurai (jap. 侍) oli sotilasluokan jäsen feodaalisessa Japanissa. Nimi tulee klassisen japanin verbistä saburau, "vartioida", "palvella",(samurai = he jotka palvelevat) ja termi viittasi alun perin hallitsijan henkilökohtaisiin joukkoihin.
Historia
Samurait kehittyivät 700-luvulla Heian-kaudella varhaisemmasta chūgen-ratsuväestä. Samurait olivat alun perin [[feodalismi|fasdgfagfaswjigasjgawieuskjvwaetigfejdasgafiowefjsakljfasdjnfgdsfgadgdasf) ja sōheit. 1400-luvulla oli myös pisin sisällissota fanaattisen [[ikkō-igdaskkig
[[Kuva:Samourai servante Itcho.jpg|left|200px|thumbatapaan sgjetuin rivein. Portugalilaisten noustua maihin Tanegashimassa 1542, tuliaseet yleistyivät dsNagashinon taistelussa dstie) kutsuttua etiikkaa ja vastasivat siitä hengellään, kuuluisimpana esimerkkinä gdsgkgvuliasgdasfgadfgas gn jälkeen, kun g
Bushido Samurain eettisenä koodistona
Samurain elämää ohjasivat moninaiset eettiset säännöt ja velvollisuuskoodit jotka tunnettiin nimellä bushidō. Samurain tuli olla ehdottoman kuuliainen isännälleen. Taistelussa samurai taisteli lähinnä isäntänsä, sukunsa ja klaaninsa (hanin) puolesta itsensä unohtaen. Hänen uhrauksistaan taistelukentällä kantoi kunnian hänen sukunsa. Vastaavasti epäonnistumisesta tai pelkuruudesta kärsi hänen sukunsa kollektiivisesti.
Verikosto (Fukushu) oli läsnä samurain elämässä lähtemättömästi.[1] Tapa vaati hakemaan leppymättä kostoa isänsä- tai isäntänsä surmaajaa tai surmaajan sukua tai hania vastaan. Tämä selittää tavan jossa sodissa tai kahakoissa voittanut osapuoli pyrki tappamaan vastustajan johtajan suvun mahdollisimman täydellisesti, naiset, vanhukset ja lapset mukaan lukien vähentääkseen fukushun seurauksia omaa sukuaan kohtaan.
Samurai-luokan naiset
[[Kuva:Tomoe Gozen.jpg|thumb|right| Heian-kauden kuulu samurainainen Tomoe Gozen Kikuchi Yōsain puupiirroksessa.]] Talouden hoito oli samurai-luokan naisten päävelvollisuus. Varsinkin feodaali-aikana jolloin suvun miehet saattoivat olla pitkiä aikoja poissa osallistuen sotiin kaukana kotiseudulta vaikeakulkuisessa Japanissa. Samurai-luokan vaimosta käytettiin nimitystä okusan (hän joka jää kotiin). Miehen poissa ollessa samurai vaimo vastasi ja teki päätökset kaikesta kotiin liittyvästä. Niin taloudesta, kodinhoidosta, viljelyksistä, rahankäytöstä ja jopa kodin aseellisesta puolustamisesta.
Samuraiklaanien ”miestentaidot” eli dangyo
Samurai klaanien ”miestentaidot” eli dangyo tarkoittivat taitoja joita samurain oli opiskeltava ja taidettava jotta olisi hyödyksi isännälleen. Osa näistä oli varsinaisia sotakentän taistelutaitoja (Kakutō bugei)[2] mutta osa sivistystä kuten esimerkiksi matematiikkaa tai kirjallisuutta. Täydellisenä tällainen oppi tuli ylemmän samurailuokan osalle ja alhaisemmat luokat joutuivat tyytymään hajanaisempaan kokonaisuuteen.[3]
Sotakentän taidoista tärkeimmät olivat, ratsastus- (Bajutsu), jousiammunta- (Kyūjutsu), miekkailu- (Kenjutsu) ja keihäänkäyttötaito (Sōjutsu). Taitoja alettiin harjoittaa nuorena, aatelispojat 13-vuotiaasta, sillä suurtaisteluissa ja sodissa valtaosa sotilaista oli alle 20-vuotiaita. Toisin kun samurai-luokka, värvätyt talonpojat eivät saaneet käytännössä mitään sotilaskoulutusta vaan taidot karttuivat taisteluissa ja kahakoissa jos säilytti henkensä.
Aiheesta muualla
- Samurai, Hanami Web (englanniksi)
Lähteet
Yleiset lähteet
- Don Cunningham: Taiho-jutsu,Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5.
- Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
- Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3.
- Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
- Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9.
- Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
- Olavi K Fäit, Anna Tuovinen, Kai Nieminen, Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. Otava, 1994, 2.p 1999. ISBN 951-1-12746-2.
Lähdeviitteet
Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA