Ero sivun ”Wounded Kneen verilöyly” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Verilöyly: kh, {{kenen mukaan}} |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
}} |
}} |
||
'''Wounded Kneen verilöylyssä''' vuonna [[1890]] ratsuväkirykmentti surmasi [[Wounded Knee]]-joen luona, [[Etelä-Dakota]]ssa, saartamansa yli 300 [[Tetonit|lakota]]-[[intiaani]]a. Tämän sanotaan tehneen lopun [[Intiaanisodat|intiaanien vastarinnasta]] koko [[Villi Länsi|Lännessä]].<ref>[http://www.bgsu.edu/departments/acs/1890s/woundedknee/WKIntro.html/ The Wounded Knee Massacre: An Introduction]</ref> 300 ammutun intiaanin lisäksi tuntematon määrä 150 pakoon pääseestä lakotasta kuoli hypotermiaan. Tapahtumien kerrotaan lähteneen liikeelle kun eräs lakota-intiaani luopunut aseestaan |
'''Wounded Kneen verilöylyssä''' vuonna [[1890]] ratsuväkirykmentti surmasi [[Wounded Knee]]-joen luona, [[Etelä-Dakota]]ssa, saartamansa yli 300 [[Tetonit|lakota]]-[[intiaani]]a. Tämän sanotaan tehneen lopun [[Intiaanisodat|intiaanien vastarinnasta]] koko [[Villi Länsi|Lännessä]].<ref>[http://www.bgsu.edu/departments/acs/1890s/woundedknee/WKIntro.html/ The Wounded Knee Massacre: An Introduction]</ref> 300 ammutun intiaanin lisäksi tuntematon määrä 150 pakoon pääseestä lakotasta kuoli hypotermiaan. Tapahtumien kerrotaan lähteneen liikeelle kun eräs lakota-intiaani ei luopunut aseestaan ja amerikkalaisten yrittäessä riistää asetta häneltä, se laukesi aloittaen ketjureaktion joka johti kaootiseen tulitaisteluun. Kuolleiden intiaanien joukossa oli heidän johtajansa [[Big Foot]]. |
||
Lännen valloituksesta ja myös Wounded Kneen verilöylystä kertoo [[Dee Brown]]in kirja ''[[Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen]]. |
Lännen valloituksesta ja myös Wounded Kneen verilöylystä kertoo [[Dee Brown]]in kirja ''[[Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen]]. |
||
Versio 29. joulukuuta 2009 kello 20.07
| Wounded Kneen verilöyly | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Intiaanisotia | |||||||
 Joukkohauta tapahtumapaikalla
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
120 miestä |
500 miestä | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
150 kuollutta |
25 kuollutta | ||||||
Wounded Kneen verilöylyssä vuonna 1890 ratsuväkirykmentti surmasi Wounded Knee-joen luona, Etelä-Dakotassa, saartamansa yli 300 lakota-intiaania. Tämän sanotaan tehneen lopun intiaanien vastarinnasta koko Lännessä.[1] 300 ammutun intiaanin lisäksi tuntematon määrä 150 pakoon pääseestä lakotasta kuoli hypotermiaan. Tapahtumien kerrotaan lähteneen liikeelle kun eräs lakota-intiaani ei luopunut aseestaan ja amerikkalaisten yrittäessä riistää asetta häneltä, se laukesi aloittaen ketjureaktion joka johti kaootiseen tulitaisteluun. Kuolleiden intiaanien joukossa oli heidän johtajansa Big Foot.
Lännen valloituksesta ja myös Wounded Kneen verilöylystä kertoo Dee Brownin kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen.
Taustat
2. Maaliskuuta vuonna 1889 Yhdysvaltojen kongressi teki päätöksen siouxeille Etelä-Dakotaan annetun reservaatin jakamisesta viiteen pienempään reservaattiin. Reservaatteihin viedyt intiaanit saivat maapalan jolla heidän piti kasvattaa karjaa tai harjoittaa maanviljelystä. Siouxien piti myös lähettää lapsensa kasvatuslaitoksiin, joissa opetus tapahtui englannin kielellä ja alkuperäiskansojen kielten puhuminen oli kieletty. Näillä toimenpiteillä yritettiin päästä eroon siouxien vaeltelevasta elämäntavasta ja saada nämä omaksumaan siirtolaisten elämäntyylin. Siirtymävaiheen aikana Bureau of Indian Affairs oli vastuussa siouxien ruokahuollosta, mutta se oli kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä. Tämä yhdistettynä maan viljelykelpaamattomuuteen ja biisonien määrän laskuun johti nälänhätään.[2]
1888 paiute-intiaani Wovokan sai näyn jossa Suuri Henki antoi hänelle tanssin, joka edistäisi paratiisiin ja henkiseen maailmaan pääsemistä. Näky myös kehotti intiaaneja elämään rauhassa toistensa ja valkoisten kanssa. Wovoka rupesi saarnaamaan näystään ja näyn ynpärille kehittyi uskonnollinen liike, joka tunnetaan aavetanssina. Valkoiset näkivät aavetanssin kansankiihotuksena. Uudisasukkaat vaativat hallitusta ryhtymään toimeen intiaanien liikehdinnän pysäyttämiseksi. 15. joulukuuta 40 intiaanipoliisia lähetettiin pidättämään päällikkö Istuva Härkä sen jälkeen kun hän oli uhannut yhtyä aavetanssi-liikkeeseen. Pidätyksen aikana syntyi tulitaistelu, jossa kuoli Istuva Härkä ja kahdeksan muuta intiaania sekä kuusi poliisia. Istuva Härän heimosta lähti pakolaisia Big Footin johtamaan heimoon ja hänen sairastuttuaan vakavasti keuhkokuumeeseen he lähtivät etsimään turvaa Punaisen Pilven johtamasta joukosta 28.12.1890.
Verilöyly
Samana päivänä 28.12. Big Footin johtaman joukon pysäytti James W. Forsyth, joka johti joukkoa seitsemännestä ratsuväkirykmentistä. Big Foot ei halunnut väkivaltaa, joten hän suostui pysähtymään ja hänen joukkonsa leiriytyi Wounded Kneehen. Seuraavan yön aikana Forsythin joukot toivat paikalle vahvistuksia ja Hotchkiss-konekiväärejä, jotka asetettiin intiaanien leiriä ympäröiville kukkuloille.
Seuraavana päivänä 29.12. Forsyth määräsi intiaanit laskemaan aseensa ja vietäväksi junaan jolla heidät olisi viety pois sotatoimialueelta. Tämä vaatimus suututti intiaaneja ja eräs heistä alkoi yllyttämään heitä olemaan suostumatta vaatimuksiin ja aloittamaan aavetanssin. Samaan aikaan Black Coyote -niminen soturi nosti aseensa ja ilmoitti ettei luopuisi itse ostamastaan aseesta, jolloin joukko sotilaita yritti riistää aseen ja ase laukesi. Tämän kuultuaan joukot alkoivat tulittaa intiaaneja, joista monet olivat luovuttaneet aseensa pois rauhallisesti. Osa intiaaneista vastasi tuleen, mutta heidät tapettiin nopeasti[3]. Sotilaat käyttivät tulituksessa konekiväärejään ja nämä aiheuttivat ilmeisesti omia tappioita. Upseerit eivät enää hallinneet miehiään ja osa heistä lähti rynnäkköön tappaen pakenevia siouxeja. Tiedot tappioista vaihtelevat eri lähteissä, mutta vähintään 150 siouxia ja 25 sotilasta kuoli verilöylyn aikana.
Lopputulos
Kaatuneiden intiaanien hautaaminen alkoi seuraavana päivänä. Suurin osa heistä haudattiin armeijan kaivamiin joukkohautoihin Wounded Kneehen. Hautaamisen aikana löydettiin ruumiskasoista joitakin lapsia elossa, ainakin yksi adoptoitiin siirtolaisperheeseen. Verilöylyn jälkeen kenraali Nelson Miles erotti Forsythin asemastaan ja sotilastuomioistuin arvosteli hänen toimenpiteitään välikohtauksen aikana, mutta jätti hänet tuomitsematta. Forsyth sai lisäksi asemansa takaisin puolustusministerin päätöksellä ja hänet ylennettiin myöhemmin kenraaliksi. 20 verilöylyyn osallistunutta sotilasta sai Medal of Honorin, joka on korkein sotilasansiomitalli Yhdysvalloissa. Eräät intiaaniaktivistit ovat myöhemmin vaatineet näitä palkintoja vedettäväksi takaisin.[4]
Katso myös
Lähteet
- ↑ The Wounded Knee Massacre: An Introduction
- ↑ Dee Brown, Bury my heart at Wounded Knee, [1]
- ↑ A South Dakota guide, South Dakota Federal Writers Project, [2]
- ↑ Lakota~Wounded Knee: A Campaign to Rescind Medals