Ero sivun ”Torsten Stålhandske” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p +kuva |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Torsten-Stålhandske-1934.jpg|thumb|200px|Torsten Stålhandske vuonna 1934 julkaistussa postimerkissä.]] |
|||
'''Torsten Stålhandske''' ([[1. syyskuuta]] [[1593]], [[Porvoo]] – [[21. huhtikuuta]] [[1644]], [[Haderslev]]) [[kenraali]] ja [[hakkapeliitta|hakkapeliittojen]] päällikkö Ruotsin armeijassa [[30-vuotinen sota|30-vuotisen sodan]] aikana. |
'''Torsten Stålhandske''' ([[1. syyskuuta]] [[1593]], [[Porvoo]] – [[21. huhtikuuta]] [[1644]], [[Haderslev]]) [[kenraali]] ja [[hakkapeliitta|hakkapeliittojen]] päällikkö Ruotsin armeijassa [[30-vuotinen sota|30-vuotisen sodan]] aikana. |
||
Versio 16. syyskuuta 2009 kello 15.47
Torsten Stålhandske (1. syyskuuta 1593, Porvoo – 21. huhtikuuta 1644, Haderslev) kenraali ja hakkapeliittojen päällikkö Ruotsin armeijassa 30-vuotisen sodan aikana.
Torsten Stålhandsken isä oli Torsten Svensson (Stålhandske) Länsi-Göötanmaalta Ruotsista ja äiti Carin Lydikintytär (Jägerhorn) Uudeltamaalta. Stålhandske avioitui Arvid Henrikinpoika Hornin tyttären Kristiinan kanssa 1643, mutta sairastui Tanskan sotaretkellä vuotta myöhemmin. Hänen hautamuistomerkkinsä on Turun tuomiokirkossa.
Sotilasura
Torsten Stålhandske aloitti sotilasuransa eversti Patrick Ruthwenin asepoikana ja oli tämän mukana rekrytointiretkellä Skotlannissa. Hän matkusti henkivartiokaartin vänrikkinä Kustaa II Adolfin mukana Preussiin 1622. 1626 hänet ylennettiin majuriksi Arvid Hornin (k. 1653?) jalkaväkirykmenttiin, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna Åke Tottin ratsuväkirykmenttiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1629 johtamaan suomalaisia hakkapeliittoja.
Ruotsin liittyessä 30-vuotiseen sotaan 1630 Stålhandske oli mukana Pommerissa ja seuraavana vuonna Breitenfeldin taistelussa. 1632 hänet ylennettiin everstiksi ja oli ratsumiehineen ratkaisevassa roolissa Lützenin taistelussa, jossa Kustaa II Adolf sai surmansa.
Kesäkuussa 1634 hän haavoittui Hamelin taistelussa. 1635 hän liittyi kenraalimajurina Johan Banérin johtamaan armeijaan. Hän valtasi 35 lippua Wittstockin taistelussa ja ajoi vihollisen pakenemaan. Huhtikuussa 1642 hän haavoittui vakavasti Breitenfeldin toisessa taistelussa. Toukokuussa hänet nimitettiin ratsuväen kenraaliksi. Hän kokosi pitkillä sotaretkillään huomattavan omaisuuden. Hänen vaimonsa Kristiina lahjoitti Turun akatemialle Aarhusin piispalta sotasaaliiksi otetun kirjaston.