Häntä

Häntä on selkärankaisen maaeläimen uloke eläimen takapuolen ja selän väliseudulla, jonkin verran peräaukon yläpuolella. Hännän sisällä kulkee luinen selkärangan jatke, joka on kiinni lantioluussa. Lintujen, kalojen ja selkärangattomien eläinten häntää kutsutaan pyrstöksi.

Hännän käyttötarkoitus

Joillakin eläimillä häntä on vain jäänne, mutta useilla sillä on selkeitä käyttötarkoituksia.

Häntä voi olla tasapainoelin, kuten kenguruilla ja dinosauruksilla. Myös monet kissat pitävät itsensä tasapainossa juostessaan kovaa vauhtia. Lumileopardit puolestaan käyttävät pitkää tuuheaa häntäänsä nukkuessaan lämmikkeenä kasvojen edessä. Monet eläimet - esimerkiksi koiraeläimet - käyttävät häntää kommunikaatiovälineenä ja sosiaalisen arvojärjestyksen viestimiseen. Hännällä suojataan myös peräaukkoa loisilta ja roskilta.

Moni iso eläin huitoo hännällä kiusallisia hyönteisiä. Jotkut liskot puolustautuvat lyömällä hännällään, toiset (esimerkiksi sisiliskot) taas pudottamalla sen sätkiväksi valesaaliiksi saalistajalle.

Häntää voi käyttää myös viidentenä raajana. Monet kiipeilevät eläimet voivat ottaa tukevia otteita hännällään tai jopa roikkua häntänsä varassa. Liito-oravat puolestaan käyttävät häntäänsä peräsimenä ilmaliitojen aikana.

Kalojen pyrstö on myös eräänlainen häntä ja sitä heiluttamalla ne voivat liikkua eteenpäin. Hännän englanninkielinen sana tail tarkoittaakin myös pyrstöä.

Häntä ihmisillä

Ihmisillä ja ihmisapinoilla ei ole häntää, vaan pelkkä luinen surkastuma, häntäluu, joka ei ulotu ruumiin ulkopuolelle.

Erittäin harvoin käy niin, että vastasyntyneellä ihmislapsella on surkastunut häntä. Tällaiset hännäntyngät kuitenkin leikataan liki aina pois heti synnytyksen jälkeen. Pisin tunnettu häntä ihmisellä on ollut eräällä 12-vuotiaalla pojalla, noin 23 senttiä. Ilmiötä pidetään atavismina.