Hitlerin päiväkirjat

Hitlerin päiväkirjoilla tarkoitetaan useimmiten 1980-luvulla esille nousseita väärennöksiä. Saksalainen lehti Stern maksoi päiväkirjoista 10 miljoonaa Saksan markkaa ja julkaisi niistä otteita 28. huhtikuuta vuonna 1983.

Historian tuntijat epäilivät kirjojen aitoutta alusta asti, ja ne sittemmin todettiinkin väärennetyiksi.

Sternin päätoimittaja Gerd Heidemann väitti saaneensa päiväkirjat DDR:stä, Espanjassa, Etelä-Amerikassa ja keräsi yhteensä 60 päiväkirjaa sekä kaksi kirjaa Adolf Hitlerin sijaisen Rudolf Hessin Englannin matkasta ja Hitleriä vastaan 20. heinäkuuta 1944 tehdystä murhayrityksestä. Hess oli tuolloin 89-vuotias ja vielä Spandaun vankilassa. Stern pyrki hälventämää päiväkirjojen aitouden viemällä ne käsialatutkijalle, joka totesi niiden aitouden.

Väitettiin, että päiväkirjat olivat osa asiakirjalähetystä, joka oli löydetty Börnersdorfissa Dresdenin lähellä pudonneesta lentokoneesta huhtikuussa 1945. Heidemann antoi päiväkirjat joukolle toisen maailmansodan asiantuntijoita, muiden muassa historioitsija Hugh Trevor-Roperille, Eberhard Jäckelille ja Gerhard Weinbergille. Lehdistötilaisuudessa 25. huhtikuuta 1983 nämä asiantuntijat väittivät kirjoja aidoiksi, vaikka niitä ei ollut tarkemmin tutkittu. Asian teki vielä ongelmalliseksi se, että Trevor-Roper oli Timesin johtaja, ja The Sunday Times oli jo maksanut oikeudesta julkaista päiväkirjat Britanniassa.

Alle kahdessa viikossa kuitenkin havaittiin että päiväkirjat olivat "groteskin pinnallisia väärennöksiä", jotka oli tehty nykyaikaiselle paperille nykyaikaisella musteella, ja joiden sisällössä oli useita historiallisia virheitä. Sisältö oli kopioitu kirjasta, jossa oli Hitlerin puheita, ja tekstiin oli lisätty "henkilökohtaisia" kommentteja.

5. toukokuuta Saksan liittotasavallan sisäministeriö ilmoittaa että päiväkirjat ovat väärennetty ja kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeen. Heidemann pidätetiin petoksesta epäiltynä 26. toukokuuta. Stuttgartissa asuva sotilasesineiden kauppias Konrad Kujau tunnustautui päiväkirjojen väärentäjänä. Heidemann väittää maksaneensa Kujaulle 9,34 miljoonaa D-markkaa kun taas Kujau väitti summan olleen 2,5 miljoonaa D-markkaa. Vuonna 1985 Kujau ja Heidemann tuomittiin 42 kuukaudeksi vankilaan.

Sternin toimittajat Peter Koch ja Felix Schmidt erosivat toimituksesta. Brittiläiset lehdet, varsinkin The Sunday Timesin kilpailijat, irvailivat tapaukselle. Hugh Trevor-Roperin maine kärsi tapauksen johdosta.