Ero sivun ”Kreikan seitsemän viisasta” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ca:Set savis de Grècia |
p Botti lisäsi: bg:Седем мъдреци на Гърция |
||
Rivi 43: | Rivi 43: | ||
[[ar:حكماء الإغريق السبعة]] |
[[ar:حكماء الإغريق السبعة]] |
||
[[bs:Sedam Mudraca]] |
[[bs:Sedam Mudraca]] |
||
[[bg:Седем мъдреци на Гърция]] |
|||
[[ca:Set savis de Grècia]] |
[[ca:Set savis de Grècia]] |
||
[[cs:Sedm mudrců]] |
[[cs:Sedm mudrců]] |
Versio 11. joulukuuta 2008 kello 18.14
Kreikan seitsemäksi viisaaksi kutsutaan antiikin Kreikan muinaisajan seitsemää merkittävintä miestä, jotka vaikuttivat n. vuosina 620 eaa. — 550 eaa. He olivat arvostettuja filosofeja, puhujia, valtiomiehiä ja lainsäätäjiä, tai vain yleisesti oikeamielisyydestään tunnettuja miehiä yhteisössään.
Nämä seitsemän viisasta tunnettiin käytännöllisestä viisaudestaan, sekä ytimekkäistä ja helposti muistettavista sanonnoistaan. Heidän ajattelunsa voisi kiteyttää sanoihin "vaatimattomuus ja nöyryys ovat viisauden perusta". Muita heille tyypillisiä ajatuksia ovat "hallitse vihasi", "suuntaa katseesi elämän loppupuolelle" ja kreikkalaisille luonteenomainen "suurin osa ihmisistä on pahoja". Kerrotaan, että nämä viisaat kokoontuivat kerran Delfoissa sanellakseen viisautensa Apollon-jumalalle.
Tiedot näistä miehistä sekä heidän tekemisistään ja sanomisistaan ovat paljolti kaikenlaisten legendojen peitossa. Ainoa varma asia on se, että kaikki ovat oikeasti eläneet.
Luettelo viisaista
Sokrates oli ensimmäinen, joka teki luettelon seitsemästä viisaasta. Diogenes Laertioksen mukaan varsinaiset seitsemän viisasta olivat:
Jotkut ovat laskeneet mukaan viisaiksi myös seuraavat:
Näistä Thales oli ainoa, joka oli ensisijaisesti tiedemies ja luonnonfilosofi, muut olivat pääosin valtiomiehiä tai vain yleisesti arvostettuja miehiä.
Legendoja
Diogenes Laertios kertoo viisaista seuraavan tarinan. Sen mukaan joukko kalastajia toi kolmijalan (tripodin), joka oli kuulunut Troijan Helenalle, mutta joka oli pudottanut sen mereen paluumatkalla Spartaan. Kolmijalan omistuksesta seurasi sota. Koska kiistaan ei saatu ratkaisua, osapuolet kysyivät asiaa Delfoin oraakkelilta. Oraakkeli käski antamaan kolmijalan kaikkein viisaimmalle miehelle. Tämän seurauksena se annettiin Thaleelle. Hän kieltäytyi kunniasta, ja antoi sen puolestaan Biaalle. Bias kieltäytyi puolestaan, ja niin kolmijalka kiersi läpi kaikki viisaat. Lopulta se omistettiin Apollonille — toisten mukaan Theban Apollonille, toisten mukaan Delfoin Apollonille.
Katso myös
Lähteet
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 16, 19-54 (I.13, I.22-122). Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.