Ero sivun ”Mainilan laukaukset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
lol
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Mainila.png|thumb|Mainila vuoden 1939 rajojen kartalla]]
[[Kuva:Mainila.png|thumb|Mainila vuoden 1939 rajojen kartalla]]
'''Mainilan laukaukset''' oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] lavastama {{lähde?}} [[tykistö]]isku [[Mainila]]n kylään, jonka tarkoituksena oli saada [[Suomi]] näyttämään hyökkääjältä [[talvisota|talvisodassa]].
'''Mainilan laukaukset''' oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] lavastama [[tykistö]]isku [[Mainila]]n kylään, jonka tarkoituksena oli saada [[Suomi]] näyttämään hyökkääjältä [[talvisota|talvisodassa]].


Neuvostoliiton tiedotuksen mukaan [[26. marraskuuta]] [[1939]] Mainilan rajakylässä [[Valkeasaari|Valkeasaaressa]] oli kuollut 13 harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen [[tykki]]- ja [[Kranaatinheitin|heitin]]tuleen. Mainila ei ollut silloin Suomen tykistön kantaman sisällä, koska tykit oli käskystä vedetty kauaksi rajalta. Suomi tarjoutui selvittämään tapauksen yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto kuitenkin sanoi irti voimassa olevan hyökkäämättömyyssopimuksen.
Neuvostoliiton tiedotuksen mukaan [[26. marraskuuta]] [[1939]] Mainilan rajakylässä [[Valkeasaari|Valkeasaaressa]] oli kuollut 13 harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen [[tykki]]- ja [[Kranaatinheitin|heitin]]tuleen. Mainila ei ollut silloin Suomen tykistön kantaman sisällä, koska tykit oli käskystä vedetty kauaksi rajalta. Suomi tarjoutui selvittämään tapauksen yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto kuitenkin sanoi irti voimassa olevan hyökkäämättömyyssopimuksen.

Versio 5. lokakuuta 2008 kello 09.49

Mainila vuoden 1939 rajojen kartalla

Mainilan laukaukset oli Neuvostoliiton lavastama tykistöisku Mainilan kylään, jonka tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa.

Neuvostoliiton tiedotuksen mukaan 26. marraskuuta 1939 Mainilan rajakylässä Valkeasaaressa oli kuollut 13 harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen tykki- ja heitintuleen. Mainila ei ollut silloin Suomen tykistön kantaman sisällä, koska tykit oli käskystä vedetty kauaksi rajalta. Suomi tarjoutui selvittämään tapauksen yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto kuitenkin sanoi irti voimassa olevan hyökkäämättömyyssopimuksen.

Joidenkin historioitsijoiden mukaan Mainilan laukauksia ei koskaan edes ammuttu. Suomen rajavartioston tähystystornista kuitenkin kuultiin ja havaittiin viisi tykinlaukausta kello 14.30–15.00 ja kaksi heittimen laukausta kello 15.00–15.05. Rajavartioiden todistuksen mukaan pystyttiin varmentamaan, että kranaatit tulivat Neuvostoliiton puolelta. Neuvostoliittolaisista arkistoista ei ole löytynyt raportteja Mainilan laukausten uhreista, joten ketään ei tiettävästi kuollut.

Pietarin valtionyliopiston uuden historian professori Vladimir Baryšnikov julkaisi vuonna 2004 artikkelin, jonka mukaan Mainilan laukauksia ei ammuttu. Baryšnikovin mukaan kysymys oli vain Moskovan radiossa esitetystä väitteestä, jolla ei ollut todellisuuspohjaa. Tätä Baryšnikov perustelee monella seikalla: väitettyjen laukausten uhrien henkilöys ja heidän hautapaikkansa eivät ole tiedossa, eikä Suomen arkistoista löydy yhteneviä ja selviä silminnäkijähavaintoja tapahtumasta. Sodan perusteeksi Moskovan radio esitti tekaistun väitteen Mainilan laukauksista. Baryšnikovin mukaan Suomen viranomaiset ryhtyivät etsimään todisteita Neuvostoliiton itse ampumista laukauksista. Tuloksena oli kokoelma epäselviä todistajanlausuntoja.

Mainilan laukausten juoni luultavasti kopioitiin vuoden 1939 maaliskuun Puna-armeijan strategisen sotapelin alkuasetelmasta. Sen lähtökohtana oli, että Saksa, Puola, Suomi, Viro ja Latvia olivat liittoutuneet Neuvostoliittoa vastaan. Asetelmaan kuului, että Karjalankannaksella oli Mainilan alueella tapahtunut rajakahakoita, jotka johtaisivat pian avoimeen sotaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä.[1]

Lähteet

  1. Jari Leskinen: Veljien valtiosalaisuus – Suomen ja Viron salainen sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1918–1940. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23828-7. Sivut 327–328.