Anduin

Anduin on suuri fiktiivinen joki J.R.R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta. Anduin tarkoittaa Sindariniksi Erämaan suurta jokea, ja se on pisin joki Kolmannella Ajalla. Sen alkulähde on Anduinin Suistossa (Ethir Anduin), Sumuvuorten ja Harmaavuorten yhtymäkohdassa.

Lähde

Anduin yhdistyy kahdesta joesta lähellä paikkaa jossa Sumuvuoret kohtaavat Harmaavuoret. Éothéod kutsui jokia nimillä Varjovesi ja Maitokymi, kun he elivät näiden yhtymäkohdassa. Heidän vanha pääkaupunkinsa, Framsburg, rakennettiin näiden jokien yhtymäkohtaan, siihen missä Anduin alkoi. Varjoveden lähde oli Sumuvuorilla, lähellä Gundabadin vuorta, ja Maitokymin lähde oli Harmaavuorten läntisillä huipuilla.

Suunta

Anduin seurasi Sumuvuoria laajaan laaksoon, mikä muodosti Rhovanionin läntisen osan, ollen vuorten ja Synkmetsän välissä. Kun se oli ohittanut Lórienin, vuoret ja joki erosivat, ja joki virtasi läpi Ruskeiden Maiden (jotka saattoivat joskus olla entvaimojen koti) pohjoiseen ja sieltä Emyn Muilin vierestä ja ohitti Argonathin, ja saapui järveen (Nen Hithoel) Sarn Gebirin läpi. Sitten se virtasi Raurosin putouksiin ja lopulta soille, jotka tunnettiin nimellä Litiluhta (Nindalf). Sieltä se jatkoi matkaansa Valkoisten Vuorten (Ered Nimrais) ja Varjovuorten (Ephel Dúath) ohitse Osgiliathiin, Gondorin entiseen pääkaupunkiin tullen sen jälkeen Cair Androksen vieritse, lähelle Gondorin ulkoisinta muuria, joka suojasi Pellenorin kenttiä, Rammas Echoria, Minas Tirithistä etelään. Se jatkoi menoaan Emyn Arneniin ja Pelagirin Portin vieritse Suureen Mereen, Belfalasin lahteen.

Liitokset

Järjestyksessä pohjoisesta etelään: Rhimdath, Ninglor (Kurjenmiekkajoki) lähellä Kurjenmiekkakenttiä, Celebrant (Hopeajuopa), Liituvirta, Onodló (Entinoja), Morgulduin, Erui, Sirith, Poros. Viidellä ensimmäisellä oli lähde Sumuvuorilla, Morgulduinilla ja (ehkä) Porosilla oli lähde Varjovuorilla ja lopuilla Valkoisilla vuorilla

Ylityspaikat

Vanha Metsätie joka johti Ylä-solasta Synkmetsään, ylittäen joen Vanhan Kahlaamon kohdalla ohittaen Otavankallen, eli Beornin salit. Osgiliathissa oli myös silta, mutta Mordorin sotajoukot särkivät sen.

Asutus

Haltioiden matkan aikana, Puiden ajalla, Nandor jättivät Eldarin ja kohtasivat Sumuvuorten korkeat huiput, ja elivät Anduinin laaksossa. Muutamat heistä lähtivät myöhemmin ja heistä tuli Ossiriandin viherhaltioita, mutta haltiat pysyivät siellä, jopa Sormuksen Sotaan asti, voimistuen Beleriandin ja Eregionin linnoituksista.

Anduinin laaksossa asuttiin vielä Kolmannella ajalla ja siihen kuului pohjanmiesten linnoitus Framsburg, Beornin salit ja asutus Kurjenmiekkakenttiä, missä Sméagol syntyi. Kurjenmiekkakentillä, lähellä Kurjenmiekkajokea, yhtä Anduinin pohjoisimmista haarosta, Isildur kaatui ja Valtasormus katosi, ja sieltä Déagol löysi Sen noin 2500 vuotta myöhemmin, ja Sméagol otti sen häneltä. Rhosgobel, Radagast Ruskean kotikaupunki, ja myös Lothlórienin haltiavaltakunta sijaitsivat Anduinin laaksossa.

Kun joki saapui Gondoriin, joki kulki Osgiliathin läpi ja Minas Tirithin ohi Pelagiriin, meren lähelle. Kun Osgiliath kaatui, joki merkitsi Gondorin ja Mordorin välistä rajaa.

Saaret

Pääsaaret Anduinissa olivat Cair Andros, Ithilienin rajoilla ja Tol Brandir Nen Hithoelilla. Oli myös kukkulat, joilla Sormuksen Saattue lepäsi tultuaan Lórienista ja Parth Galenista. Nämä kukkulat olivat Amon Hen ja Amon Lhaw.