Ero sivun ”Abram Ioffe” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Tieteellinen ura: linkin muoto |
p fix |
||
Rivi 8: | Rivi 8: | ||
| kuolinaika =[[14. lokakuuta]] [[1960]] |
| kuolinaika =[[14. lokakuuta]] [[1960]] |
||
| kuolinpaikka =[[Pietari (kaupunki)|Leningrad]], [[Venäjä]] |
| kuolinpaikka =[[Pietari (kaupunki)|Leningrad]], [[Venäjä]] |
||
| asuinpaikat ={{Neuvostoliiton lippu |
| asuinpaikat ={{Neuvostoliiton lippu}} [[Neuvostoliitto]] |
||
| kansalaisuus = |
| kansalaisuus = |
||
| sukujuuret = |
| sukujuuret = |
Versio 25. maaliskuuta 2008 kello 22.22
Abram Fjodorovitš Ioffe | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. lokakuuta 1880 Romny, Ukraina |
Kuollut | 14. lokakuuta 1960 Leningrad, Venäjä |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Pietarin teknillinen valtionyliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Wilhelm Röntgen |
Oppilaat | Pjotr Kapitsa |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot | Ioffe-kraateri |
Nimikirjoitus |
|
Abram Fjodorovitš Ioffe (ven. Абра́м Фёдорович Ио́ффе, 29. lokakuuta 1880 – 14. lokakuuta 1960) oli tunnettu neuvostoliittolainen fyysikko.
Elämä
Ioffe syntyi keskiluokkaisessa juutalaisperheessä nykyisen Ukrainan alueella Venäjän keisarikunnassa. Ioffe valmistui Pietarin valtionyliopistosta vuonna 1902, minkä jälkeen hän työskenteli kaksi vuotta Münchenissä Röntgenin laboratoriossa. Ioffe väitteli tohtoriksi Münchenin yliopistossa vuonna 1905. Koska Röntgen toimi myös Annalen der Physik-lehden toimittajana, pystyi Ioffe näkemään lehden julkaisuja. Ioffen mukaan hän näki Albert Einsteinin vuoden 1905 töissä, jotka julkaistiin Annalen der Physikissä, kahden tekijän nimet: Einstein ja Marić. Tämän mukaan Einstein olisi saanut huomattavan avun vaimoltaansa suppean suhteellisuusteorian muotoilussa. Todisteita Marićin osallisuudesta ei ole, mutta kukaan ei ole myöskään pystynyt kyseenalaistamaan Marićin osallisuutta.[1]
Vuodesta 1906 lähtien Ioffe teki töitä Pietarin teknillisessäkorkeakoulussa, missä hänestä tuli myöhemmin professori. Ioffe kääntyi luterilaiseksi vuonna 1924, koska halusi mennä naimisiin ei-juutalaisen naisen kanssa.[2] Hänestä tuli filosofian maisteri (engl. Magister of Philosophy) vuonna 1913.
Ioffe kieltäytyi osallistumasta Neuvostoliiton projektiin, jonka tarkoituksena oli rakentaa atomipommi. Ioffe vetosi olevansa liian vanha.
Tieteellinen ura
Ioffe tutki paljon sähkömagnetismia, radiologiaa, kiteisen aineen rakennetta, valosähköistä ilmiötä ja lämpösähköistä ilmiötä. Hän oli yksi keskeisimmistä hahmoista ydinfysiikka, suprajohtavuutta ja radioaktiivisuutta tutkivien laboratorioiden rakentamisessa. Monista laboratorioista tuli myöhemmin itsenäisiä opistoja. Ioffe pedagoginen työ näkyi neuvostoliittolaisessa koulufysiikassa. Hänen oppilaitaansa olivat muun muassa Aleksandr Aleksandrov, Jakov Dorfman, Pjotr Kapitsa, Isaak Kikoin, Igor Kurtšatov, Jakov Frenkel, Nikolai Semjonov ja Lev Artsimovitš.
Lähteet
- ↑ The Mileva Question PBS. Viitattu 24. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Abram Ioffe PBS. Viitattu 24. elokuuta 2007. (englanniksi)