Ero sivun ”Tieteen etiikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 36: Rivi 36:
* Clarkeburn Henriikka, Mustajoki Arto, Tutkijan arkipäivän etiikka, Vastapaino, 2007.
* Clarkeburn Henriikka, Mustajoki Arto, Tutkijan arkipäivän etiikka, Vastapaino, 2007.
* Kuula Arja, Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys, Vastapaino, 2006.
* Kuula Arja, Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys, Vastapaino, 2006.
* Karjalainen Sakari (toim.), Tutkijan eettiset valinnat, Gaudeamus, 2002.


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 26. joulukuuta 2007 kello 02.03

Tieteen etiikka on tieteenfilosofiaan läheisesti liittyvä soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii tieteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tieteen etiikalla tarkoitetaan erityisesti sellaisten eettisten kysymysten tarkastelua, jotka nousevat esille tieteellistä tutkimusta suoritettaessa tai jotka liittyvät tutkittavan kohteen erityislaatuun.[1]

Tieteen etiikka liittyy sellaisiin tieteen tekemisen ihanteisiin kuin kriittisyys, rehellisyys, avoimuus. Tieteilijöillä on vastuuta paitsi toisilleen myös yhteiskunnalle, koska yhteiskunta nojautuu päätöksenteossaan myös tieteeseen.[2] Tieteen ja etiikan välinen suhde on kaksisuuntainen: toisaalta tieteellisen tutkimuksen tulokset vaikuttavat tehtyihin eettisiin ratkaisuihin, ja toisaalta tutkijan eettisillä kannoilla on vaikutusta niihin ratkaisuihin, joita hän tekee tutkimustyössä.[1]

Tieteen etiikkaan kuuluvat muun muassa tutkimusetiikka sekä eri tieteenalojen etiikat, kuten esimerkiksi biotieteiden etiikka ja lääketieteen etiikka.

Tieteen eettiset ongelmat

Tutkimuksen eettiset ongelmat

Kemian professori Vincent A. Hamnerin mukaan tieteellisessä tutkimuksessa esiintyvät väärinkäytökset voidaan jakaa kahteen ryhmään: tapauksiin, joissa tutkija on julkaissut väärää informaatiota, ilman että hänellä on ollut siihen alkuperäistä tarkoitusta, sekä tahallisiin väärinkäytöksiin.

Edellisiin kuuluu esimerkiksi Ponsin ja Fleiscmannin kylmäfuusio-tutkimus, jossa testaamatonta tietoa tuotiin julkisuuteen taloudellisia etuja ajatellen. Professori Henry H. Bauerin mukaan tieteellisistä julkaisuista voidaan todeta, että 90 prosenttia tieteellisissä julkaisusarjoissa esitettävistä tutkimuksista on puutteellisia tai virheellisiä, mutta vastaava luku tieteellisten oppikirjojen kohdalla on 10 prosenttia. Tämä johtaa hänen mukaansa vakavaan tieteen kansantajuistamisen ongelmaan, sillä ihmiset ovat kiinnostuneita ensisijaisesti uusista tieteellisistä löydöistä ja sensaatioista. Tahallisina väärinkäytöksinä Hamner mainitsee datan tai tutkimustulosten väärentämisen ja muuntelun, plagioinnin, piratismin sekä petokset. Tällaiseen motivoivat taloudelliset edut, tieteellisen maineen kalastaminen ja tiedeyhteisöissä tapahtuva kilpailu. [3]

Tieteen luomia eettisiä ongelmia

Tieteellisteknologinen toiminta on aiheuttanut laajoja ympäristöongelmia. Kansainvälistä huomiota saaneen Sir Nicholas Sternin tutkimuksen mukaan ilmakehässä lisääntyvä hiilidioksiidin määrä eli kasvihuoneilmiö voi ilmaston lämpenemisen lisäksi aiheuttaa maailmanlaajuiseen taloudelliseen kysyntään 20% vähenemisen[4]. Ydinkokeiden aiheuttamat globaalit terveydelle haitalliset laskeumat olivat Suomessa suurimmillaan 1960-luvulla[5]. Yhdysvalloissa ja Tyynellä valtamerellä tehdyt kokeet aiheuttivat laajoille alueille levinneet terveydelle vaaralliset säteilyannokset[6].

Koe-eläinten käyttö tieteellisissä tutkimuksissa on eettinen ongelma. Biologiseen perustutkimukseen käytettin Suomessa n. 650 000 koe-eläintä vuonna 2005[7]. Eniten huomiota maailmalla ovat saaneet kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet. Toinen runsaasti huomiota saanut eettinen ongelma liittyy geenitutkimukseen ja sen tulosten soveltamiseen[8]. Sotateollisuus on käyttänyt tutkimuksissaan myös ihmiskokeita kokeeseen osallistujien tietämättä. Erityisesti tällaisia väitteitä on esitetty Yhdysvaltojen tekemistä ydinkokeista Nevadan autiomaassa ja Tyynellä valtamerellä[9].

Sotateollisuus ja siihen liittyvä tutkimus on lähtökohtaisesti eettisesti ongelmallista[10]. Yhdysvaltojen puolustusbudjetti rahoittaa tällaista tutkimusta yli sadalla miljardilla dollarilla vuosittain[11]. OECD:n mukaan U.S.A sijoittaa noin 0,48 prosenttia BKT:sta sotateollisuuteen liittyvään tutkimukseen, mikä on korkein luku maailmassa. Tämä vastaa yli puolta kaikesta tieteen julkisesta rahoituksesta U.S.A:ssa. Toisena on Iso-Britannia, joka käyttää julkisesta tieteen rahoituksesta puolustusteollisuuteen 33 prosenttia. [12] Osa tutkimuksesta ja sen tuloksista päätyy kuitenkin lopulta myös siviilikäyttöön.

Tieteen rahoitus

OECD-maissa suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta on yksityisten yritysten toimintaa[13]. Tällaisen tutkimustiedon kohdalla ei toteudu tieteelliselle tutkimukselle asetettu julkisuusperiaate, jonka mukaan kaiken tieteellisen tiedon tulisi olla julkisen arvioinnin kohteena. Suomessa yritysten rahoitus on johtanut huoliin tieteellisen tutkimuksen vapaudesta ja itsenäisyydestä. Julkisen rahoituksen alueella puolestaan on ainakin kansalaismielipiteessä törmätty nollatutkimusongelmaan[14].

Lähteet

  1. ↑ a b Halonen, Ilpo: Kriittinen ajattelu helsinki.fi. Viitattu 21. syyskuuta 2007.
  2. ↑ Hallamaa, Jaana: Tieteen etiikka: ei mitään sensaatioiden siveysoppia Tieteessä tapahtuu 4/2002. Viitattu 21. syyskuuta 2007.
  3. ↑ Misconduct in science: do scientist need a professional code of ethics, 1992.
  4. ↑ BBC News 30 October 2006
  5. ↑ Säteilyturvakeskus
  6. ↑ American scientist online, 94/1.
  7. ↑ Koe-eläinten käyttömäärät Suomessa vuonna 2005[1]
  8. ↑ Tiedebarometri 2001
  9. ↑ CNN[2]
  10. ↑ Tiedebarometri 2001
  11. ↑ RaDiUS[3]
  12. ↑ Military spending on R&D
  13. ↑ OECD, Main science and technology figures 2006-2[4].
  14. ↑ Tiedebarometri 2004, kuvio 37 b.[5]

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Clarkeburn Henriikka, Mustajoki Arto, Tutkijan arkipäivän etiikka, Vastapaino, 2007.
  • Kuula Arja, Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys, Vastapaino, 2006.
  • Karjalainen Sakari (toim.), Tutkijan eettiset valinnat, Gaudeamus, 2002.

Aiheesta muualla

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tieteen_etiikka&oldid=4005493”