Merimieslähetys

Merimieslähetystä tekevät merimieskirkot eri puolilla maailmaa. Merimieskirkot ovat merenkulkijoiden ja ulkomailla asuvien ja liikkuvien etäsuomalaisten suosiossa. Heidän lisäkseen merimieskirkkojen palveluita käyttävät rekkamiehet, opiskelijat, au parit, turistit, interreilaajat virkamiehet, komennusmiehet ja -naiset, satunnaiset matkailijat ja elämäntapakulkijat

Työtä muuallakin kuin saatamissa

Suomen Merimieslähetys, myöhemmin Suomen Merimieskirkko toteuttaa eri toimintamalleista ns. pohjoismaista mallia. Tällä tarkoitetaan ulkomailla asuvien ja liikkuvien omien kansalaisten ja siirtolaisiksi lähteneiden keskuudessa tehtävää omakielistä kristillistä, kulttuurista ja vapaa-ajan toimintaa. Työ tapahtuu pääosin omista työkeskuksista eli merimieskirkoista käsin osin laajaltikin asemamaassa liikkuen.

Työtä tekevät merimiespapit, sosiaalikuraattorit, taloushenkilökunta sekä laaja vapaaehtoisten joukko. Merenkulkijoita tavataan laivoilla ja heidän palveluunsa kohdistetaan erityistä huomiota mm kuljetusten ja henkilökohtaisten kontaktien avulla. Maissa asuvan ja maitse liikkuvan väestön parissa työ on toimintakeskuslähtöistä.

Merimieskirkoilta käsin tehdään työtä erityisesti eritystilanteisiin joutuneiden keskuudessa sairaaloissa, vankiloissa ym. laitoksissa. Yhä kasvava kohderyhmä ovat ikääntyvät ns. aviosiirtolaiset, joiden vanhuusiän ongelmia vierauden tunne usein lisää.

Toinen malli merimieslähetystyötä on anglo-amerikkalainen malli, jolla tarkoitetaan oman maan satamissa ja paikallisin voimin (näistä suurin on katolisen kirkon Stella Maris -järjestö) toteutettavaa kansainvälistä toimintaa. Merimieskirkko on avoinna kaikille merenkulkijoille kansallisuuteen ja uskontunnustukseen katsomatta. Sen rahoitus on usein paikallisten vastuulla ja toiminnassa vapaaehtoisten osuus on merkittävä.

Laivapapit

Kolmas työmuoto, jonka erityisesti suomalaiset ovat kehittäneet, on laivapappi- tai laivakuraattoritoiminta. Tässä työmuodossa työ viedään laivoille mukana purjehtivien pappien ja muiden työntekijöiden seilatessa viikon kaksi, joskus jopa pidempäänkin laivan mukana. Työn idea on olla matkassa ja elämäntilanteessa mukana, tehdä merenkulkijan apuna tämän työtä ja siinä äärellä mahdollistaa luottamukselliset keskustelut. Työ on saanut niin merenkulkijoiden kuin varustamoidenkin varauksettoman tuen.

Historia

Suomen Merimieslähetysseura perustettiin vuonna 1875. Vuonna 1880 lähetettiin ensimmäinen merimiespappi (Elis Bergroth) Englantiin. Merimieslähetysasemia perustettiin sittemmin muun muassa Lontooseen, Hulliin, Cardiffiin, Hampuriin, Antwerpeniin, Melbourneen, Sydneyhin, Rotterdamiin, Kööpenhaminaan, Viipuriin, Kotkaan, Helsinkiin, Hankoon, Turkuun, Reposaareen, Vaasan Vaskiluodolle ja Ouluun. Merimieslähetysasemat San Franciscossa ja New Yorkissa siirtyivät sittemmin Amerikan suomalaisten käsiin.

Säännöllistä lähetystoimintaa on seuralla sen lisäksi ollut muun muassa Liverpoolissa, Tukholmassa, Tallinnassa, Lyypekissä, Berliinissä, Pariisissa ja Amsterdamissa. Tilapäistä toimintaa seura on harjoittanut n. 110 paikkakunnalla.

Vuodesta 1898 on Merimieslähetysseuran ohjelmaan kuului myös siirtolaislähetys, ja se lähetti siirtolaispappeja Yhdysvaltoihin. Seuralla oli siirtolais- ja merimieslähetysasema Montrealissa. Siirtolaislähetystä on harjoitettu myös muun muassa Hangossa, Lontoossa ja Melbournessa.

Vuonna 1924 seura perusti Helsinkiin merimieslähetysopiston, jonka ensimmäiset oppilaat vihittiin merimies-lähetyssaarnaajiksi vuonna 1926. Samana vuonna perustettiin kokki- ja stuerttikoulu, joka koulutti kokkeja ja talousesimiehiä eli stuertteja Suomen laivoja varten. Koulun toiminta lopetettiin, kun valtion ylläpitämät merimiesammattikoulut ottivat koulutuksen hoitaakseen.

Merimiehen Ystävä

Seuran aikakauslehti on Merimiehen Ystävä. Se on perustettu vuonna 1882.

Toiminta nykyisin

Suomen Merimieslähetysseura muutti nimensä 1990-luvulla Suomen Merimieskirkko ry:ksi. Toimipisteitä on vuonna 2007 seuraavissa paikoissa: Gdańsk, Hampuri, Rotterdam, Antwerpen, Bryssel, Lontoo ja Pireus sekä kotimaan satamissa: Hamina, Turku, Rauma, Raahe, Kokkolan Ykspihlaja, Oulu ja Kemi-Tornio.

Lisäksi on liikkuva yksikkö "Navicar", jonka toimialueena ovat satamat Helsingistä itään ja tukikohtana Hamina. Vuosaaren satamaan rakennetaan uusi merimieskirkko, joka aloittaa toimintansa samaan aikaan kuin satamakin.

Kansainvälisenä kautta maailman toimivien merimieskirkkojen yhdyssiteenä toimiin ICMA (International Christian Maritime Association), jonka jäsenyhdistyksiä on 21 ja näillä liki 900 toimipistettä.

Aiheesta muualla

• Suomen Merimieskirkko ry
• Belgian suomalainen merimieskirkko
• Lontoon suomalainen kirkko
• Rotterdamin suomalainen merimieskirkko
• Hampurin merimieskirkko

Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.