Ero sivun ”Hedonismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 213.243.164.7) ja palautettiin versio 19104145, jonka on tehnyt Juha Kämäräinen: vaikuttaa ns. omalta tutkimukselta, kun ei lähteitä, ei ole kyllä artikkelissa muutenkaan
Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon
Lähteetön, tein kielenhuoltoa
 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Hedonismi''' ({{k-grc|ἡδονή|[[hedone]]}}, 'nautinto', 'mielihyvä') on [[elämänfilosofia]]n oppi, joka asettaa [[nautinto|nautinnon]] tai [[mielihyvä]]n keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman [[etiikka|eettisen]] hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi".
'''Hedonismi''' ({{k-grc|ἡδονή|[[hedone]]}}, 'nautinto', 'mielihyvä') on [[elämänfilosofia]]n oppi, jonka mukaan keskeisiä ja tavoiteltavia ovat [[nautinto]] ja [[mielihyvä]]. Yksinkertaisimman [[etiikka|eettisen]] hedonismin mukaan "hyväksi on mikä tahansa, mikä aiheuttaa mielihyvää".


Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.
Hedonismin perusidea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.


Samankaltaisia ajatuksia voi löytää [[John Stuart Mill]]in [[utilitarismi|klassisesta utilitarismista]]. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman [[hyöty|hyödyn]] tai [[onnellisuus|onnellisuuden]] perusteella, johon usein yhdistetään [[mielihyvä]]. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. [[individualismi]] ja [[kollektivismi]]).
Samanlaisia ajatuksia voi löytää [[John Stuart Mill]]in [[utilitarismi|klassisesta utilitarismista]]. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden tuottaman [[hyöty|hyödyn]] ja [[tyytyväisyys|tyytyväisyyden]] perusteella, mihin usein yhdistetään [[mielihyvä]]. Utilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy yksilön tyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien tyytyväisyyden (vrt. [[individualismi]] ja [[kollektivismi]]).


== Nykyisen hedonismin edeltäjiä ==
== Nykyisen hedonismin edeltäjiä ==
Rivi 9: Rivi 10:
[[Kyreneläiset]] oli antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto (''[[hedone]]'') ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.
[[Kyreneläiset]] oli antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto (''[[hedone]]'') ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.


[[Epikurolaisuus]] oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. [[Epikuros]] painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (''[[aponia]]''). Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mikä antoi huonon maineen epikurolaisuudelle.
[[Epikurolaisuus]] oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. [[Epikuros]] painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (''[[aponia]]''). Hän itse eli hyvin niukasti ja söi lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mistä epikurolaisuuden maine on kärsinyt.


== Katso myös ==
== Katso myös ==
Rivi 25: Rivi 26:
* [http://www.hedweb.com/ The Hedonistic Imperative] {{en}}
* [http://www.hedweb.com/ The Hedonistic Imperative] {{en}}
* [http://www.desiringgod.org/ResourceLibrary/TopicIndex/85/ Resources on Christian Hedonism] ''Desiring God'' {{en}}
* [http://www.desiringgod.org/ResourceLibrary/TopicIndex/85/ Resources on Christian Hedonism] ''Desiring God'' {{en}}
* [http://www.thefaithfulword.org/cathedonism.html Articles Discussing Christian Hedonism ] {{en}}
* [http://www.thefaithfulword.org/cathedonism.html Articles Discussing Christian Hedonism] {{en}}
{{Metatieto}}
{{Metatieto}}



Nykyinen versio 22. tammikuuta 2022 kello 06.01

Hedonismi (m.kreik. ἡδονή, hedone, 'nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, jonka mukaan keskeisiä ja tavoiteltavia ovat nautinto ja mielihyvä. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan "hyväksi on mikä tahansa, mikä aiheuttaa mielihyvää".

Hedonismin perusidea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.

Samanlaisia ajatuksia voi löytää John Stuart Millin klassisesta utilitarismista. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden tuottaman hyödyn ja tyytyväisyyden perusteella, mihin usein yhdistetään mielihyvä. Utilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy yksilön tyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien tyytyväisyyden (vrt. individualismi ja kollektivismi).

Nykyisen hedonismin edeltäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyreneläiset oli antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto (hedone) ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.

Epikurolaisuus oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. Epikuros painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (aponia). Hän itse eli hyvin niukasti ja söi lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mistä epikurolaisuuden maine on kärsinyt.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Demokritos ja Epikuros: Riippumaton nautinto. Suomennos Arto Kivimäki, Tua Korhonen ja Sampo Vesterinen. Selitykset ja jälkisanat Tua Korhonen ja Arto Kivimäki. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3575-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]