Ero sivun ”Dinofelis” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Luokka:Pleistoseenin sukupuuttoon kuollut megafauna lisää ja väripiirros mustavalkoisen tilalle. |
kh |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
}} |
}} |
||
{{korjattava|Kieltä huollettava. Tyyli ja sisältö lastenkirjasta (jollainen myös ainoa lähde on)}} |
{{korjattava|Kieltä huollettava. Tyyli ja sisältö lastenkirjasta (jollainen myös ainoa lähde on)}} |
||
'''Dinofelis''' oli keskikokoinen, noin 70 senttimetriä pitkä mutta vahva [[Kissaeläimet|kissaeläin]]. Se oli hyvin menestynyt ja sopeutuvainen peto, joka eli käytännössä koko [[maapallo]]lla. |
'''Dinofelis''' oli keskikokoinen, noin 70 senttimetriä pitkä mutta vahva [[Kissaeläimet|kissaeläin]]. Se oli hyvin menestynyt ja sopeutuvainen peto, joka eli käytännössä koko [[maapallo]]lla. Laji oli levinnyt [[Pohjois-Amerikka]]an, [[Aasia]]an, [[Eurooppa]]an ja [[Afrikka]]an. ''Dinofelis'' eli 5–1,4 miljoonaa vuotta sitten metsissä ja tasangoilla. ''Dinofelis'' tarkoittaa "kauheaa kissaa". |
||
== Saalistus == |
== Saalistus == |
||
''Dinofeliksen'' [[lihakset]] olivat hyvin kehittyneitä eturaajoissa ja niiden avulla se sai voimaa kaataa saaliinsa maahan. Sitten se puraisi saalista kaulaan kulmahampaillaan. ''Dinofelis'' saalisti [[antiloopit|antilooppeja]], sikoja, nuoria hevosia ja Afrikassa [[Paviaanit|paviaaneja]] sekä jopa ''[[Australopithecus afarensis|Australopithecus afarensiksen]]'' kaltaisia ihmisen esi-isiä. ''Dinofelis'' luultavasti käyttäytyi kuin [[leopardi]]. |
''Dinofeliksen'' [[lihakset]] olivat hyvin kehittyneitä eturaajoissa ja niiden avulla se sai voimaa kaataa saaliinsa maahan. Sitten se puraisi saalista kaulaan kulmahampaillaan. ''Dinofelis'' saalisti [[antiloopit|antilooppeja]], sikoja, nuoria hevosia ja Afrikassa [[Paviaanit|paviaaneja]] sekä jopa ''[[Australopithecus afarensis|Australopithecus afarensiksen]]'' kaltaisia ihmisen esi-isiä. ''Dinofelis'' luultavasti käyttäytyi kuin [[leopardi]]. Se ei ollut erityisen nopea, vaan odotti saalistaan piilossa, tappoi sen ja raahasi sitten saaliinsa puuhun, jossa se sitten söi saaliin rauhassa. [[Fossiili|Fossiiliaineistoon]] on jäänyt merkkejä tällaisesta käytöksestä. ''Dinofelis'' kuoli [[sukupuutto]]on juuri [[Veiksel-jääkausi|viimeisimmän jääkauden]] alussa. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 18. heinäkuuta 2021 kello 21.18
| Dinofelis | |
|---|---|
 Dinofelis |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | †Dinofelis |
| Katso myös | |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kieltä huollettava. Tyyli ja sisältö lastenkirjasta (jollainen myös ainoa lähde on) |
Dinofelis oli keskikokoinen, noin 70 senttimetriä pitkä mutta vahva kissaeläin. Se oli hyvin menestynyt ja sopeutuvainen peto, joka eli käytännössä koko maapallolla. Laji oli levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Eurooppaan ja Afrikkaan. Dinofelis eli 5–1,4 miljoonaa vuotta sitten metsissä ja tasangoilla. Dinofelis tarkoittaa "kauheaa kissaa".
Saalistus
Dinofeliksen lihakset olivat hyvin kehittyneitä eturaajoissa ja niiden avulla se sai voimaa kaataa saaliinsa maahan. Sitten se puraisi saalista kaulaan kulmahampaillaan. Dinofelis saalisti antilooppeja, sikoja, nuoria hevosia ja Afrikassa paviaaneja sekä jopa Australopithecus afarensiksen kaltaisia ihmisen esi-isiä. Dinofelis luultavasti käyttäytyi kuin leopardi. Se ei ollut erityisen nopea, vaan odotti saalistaan piilossa, tappoi sen ja raahasi sitten saaliinsa puuhun, jossa se sitten söi saaliin rauhassa. Fossiiliaineistoon on jäänyt merkkejä tällaisesta käytöksestä. Dinofelis kuoli sukupuuttoon juuri viimeisimmän jääkauden alussa.
Lähteet
↑ Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.