Ero sivun ”Alankomaiden parlamenttivaalit 2017” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Jesse Klaver oli Groenlinksin johtaja ja Gert-Jan Segers oli Kristillinen liiton johtaja. Merkkaus: seulottavat |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 123: | Rivi 123: | ||
'''Alankomaiden parlamenttivaalit 2017''' pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa [[Alankomaat|Alankomaiden]] [[Edustajainhuone (Alankomaat)|edustajainhuoneeseen]]. |
'''Alankomaiden parlamenttivaalit 2017''' pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa [[Alankomaat|Alankomaiden]] [[Edustajainhuone (Alankomaat)|edustajainhuoneeseen]]. |
||
Pääministeri [[Mark Rutte]]n johtama [[Vapauden ja demokratian kansanpuolue]] sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2012|edellisiin vaaleihin]] verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai [[GroenLinks]], jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös [[Vapauspuolue (Alankomaat)|Vapauspuolue]] (5 paikkaa lisää), [[Kristillisdemokraattinen puolue (Alankomaat)|Kristillisdemokraattinen puolue]] (6) ja [[Demokraatit 66]] (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti [[Työväenpuolue (Alankomaat)|Työväenpuolue]], joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. |
Pääministeri [[Mark Rutte]]n johtama [[Vapauden ja demokratian kansanpuolue]] sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2012|edellisiin vaaleihin]] verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai [[GroenLinks]], jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös [[Vapauspuolue (Alankomaat)|Vapauspuolue]] (5 paikkaa lisää), [[Kristillisdemokraattinen puolue (Alankomaat)|Kristillisdemokraattinen puolue]] (6) ja [[Demokraatit 66]] (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti [[Työväenpuolue (Alankomaat)|Työväenpuolue]], joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2021]] |
||
[[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|Brexit-äänestyksen]] ja [[Donald Trump]]in presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin [[oikeistopopulismi|oikeistopopulistinen]], muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen [[Geert Wilders]]iä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri [[Angela Merkel]] juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri [[Juha Sipilä]] vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri [[Kai Mykkänen]] kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija [[Antti Ronkainen (tutkija)|Antti Ronkainen]] kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.<ref name=vuorelma/> |
[[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|Brexit-äänestyksen]] ja [[Donald Trump]]in presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin [[oikeistopopulismi|oikeistopopulistinen]], muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen [[Geert Wilders]]iä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri [[Angela Merkel]] juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri [[Juha Sipilä]] vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri [[Kai Mykkänen]] kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija [[Antti Ronkainen (tutkija)|Antti Ronkainen]] kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.<ref name=vuorelma/> |
Versio 18. maaliskuuta 2021 kello 02.10
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Eniten ääniä saaneet puolueet alueittain | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneeseen.
Pääministeri Mark Rutten johtama Vapauden ja demokratian kansanpuolue sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai GroenLinks, jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös Vapauspuolue (5 paikkaa lisää), Kristillisdemokraattinen puolue (6) ja Demokraatit 66 (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti Työväenpuolue, joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Alankomaiden parlamenttivaalit 2021
Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen Geert Wildersiä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri Juha Sipilä vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Ronkainen kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.[1]
Tulokset
Puolue | Pääehdokas | Ääniä | % | +/– | Paikat | +/– | ||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Vapauden ja demokratian kansanpuolue | Mark Rutte | 2 238 351 | 21,3 | –5,3 | 33 | –8 | ||
Vapauspuolue | Geert Wilders | 1 372 941 | 13,1 | +3,0 | 20 | +5 | ||
Kristillisdemokraattinen puolue | Sybrand Buma | 1 301 796 | 12,4 | +3,9 | 19 | +6 | ||
Demokraatit 66 | Alexander Pechtold | 1 285 819 | 12,2 | +4,2 | 19 | +7 | ||
GroenLinks | Jesse Klaver | 959 600 | 9,1 | +6,8 | 14 | +10 | ||
Sosialistinen puolue | Emile Roemer | 955 633 | 9,1 | –0,6 | 14 | –1 | ||
Työväenpuolue | Lodewijk Asscher | 599 699 | 5,7 | –19,1 | 9 | –29 | ||
Kristillinen liitto | Gert-Jan Segers | 356 271 | 3,4 | +0,3 | 5 | – | ||
Eläinpuolue | Marianne Thieme | 335 214 | 3,2 | +1,3 | 5 | +3 | ||
50PLUS | Henk Krol | 327 131 | 3,1 | +1,2 | 4 | +2 | ||
Reformoitu puolue | Kees van der Staaij | 218 950 | 2,1 | +0,0 | 3 | – | ||
DENK | Tunahan Kuzu | 216 147 | 2,1 | – | 3 | +3 | ||
Forum voor Democratie | Thierry Baudet | 187 162 | 1,8 | – | 2 | +2 | ||
VoorNederland | VNL | Jan Roos | 38 209 | 0,4 | – | 0 | – | |
Piraattipuolue | Ancilla van de Leest | 35 478 | 0,3 | +0,0 | 0 | 0 | ||
Artikel 1 | A1 | Sylvana Simons | 28 700 | 0,3 | – | 0 | – | |
Nieuwe Wegen | NiWe | Jacques Monasch | 14 362 | 0,1 | – | 0 | – | |
Yrittäjien puolue | OP | Hero Brinkman | 12 570 | 0,1 | – | 0 | – | |
Lokaal in de Kamer | LidK | Jan Heijman | 6 858 | 0,1 | – | 0 | – | |
Niet Stemmers | NS | Peter Plasman | 6 025 | 0,1 | – | 0 | – | |
De Burger Beweging | DBB | Ad Vlems | 5 221 | 0,1 | – | 0 | – | |
GeenPeil | GP | Jan Dijkgraaf | 4 945 | 0,0 | – | 0 | – | |
Jezus Leeft | JL | Florens van der Spek | 3 099 | 0,0 | – | 0 | – | |
Vrijzinnige Partij | VP | Norbert Klein | 2 938 | 0,0 | – | 0 | – | |
Libertaristinen puolue | Robert Valentine | 1 492 | 0,0 | +0,0 | 0 | 0 | ||
Party for Human and Spirit | – | Tara-Joëlle Fonk | 726 | 0,0 | – | 0 | – | |
StemNL | SNL | Mario van den Eijnde | 527 | 0,0 | – | 0 | – | |
Vrije Democratische Partij | VDP | Burhan Gökalp | 177 | 0,0 | – | 0 | – | |
Hyväksytyt äänet yhteensä | 10 516 041 | 100 | – | 150 | – | |||
Tyhjät äänet | 15 876 | 0,15 | ||||||
Hylätyt äänet | 31 539 | 0,30 | ||||||
Yhteensä | 10 563 456 | |||||||
Äänestyskelpoisia/äänestysprosentti | 12 980 788 | 81,4 | ||||||
Lähde: Kiesraad |
Lähteet
- ↑ Vuorelma, Johanna: ”Totuudenjälkeinen aika länsimaisena rappiotarinana”, Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen, s. 34–35. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-398-2.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 Wikimedia Commonsissa