Ero sivun ”Luonnollinen kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Fix |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Luonnollinen kieli''' on [[kieli]], jolla ihmiset yleisesti [[Kommunikaatio|kommunikoivat]] keskenään ja joka on kehittynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle osana normaalia sosiaalista kanssakäymistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://users.jyu.fi/~tojantun/opetus/metodiikka/tutkimuksesta.pdf | Nimeke = Kielitieteellisen tutkimuksen lähtökohdista | Tekijä = Tommi Jantunen | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 8.1.2009 }}</ref> Tällaista kieltä kutsutaan ''luonnolliseksi'' erotukseksi toisaalta [[formaali kieli|formaaleista kielistä]] (kuten [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielet]]), toisaalta [[keinotekoinen kieli|keinotekoisista kielistä]] (kuten [[esperanto]]). |
'''Luonnollinen kieli''' on [[kieli]], jolla ihmiset yleisesti [[Kommunikaatio|kommunikoivat]] keskenään ja joka on kehittynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle osana normaalia sosiaalista kanssakäymistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://users.jyu.fi/~tojantun/opetus/metodiikka/tutkimuksesta.pdf | Nimeke = Kielitieteellisen tutkimuksen lähtökohdista | Tekijä = Tommi Jantunen | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 8.1.2009 }}</ref> Tällaista kieltä kutsutaan ''luonnolliseksi'' erotukseksi toisaalta [[formaali kieli|formaaleista kielistä]] (kuten [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielet]]), toisaalta [[keinotekoinen kieli|keinotekoisista kielistä]] (kuten [[esperanto]]). |
||
| ⚫ | Luonnollinen kieli on ”luonnollista” kolmessa eri mielessä: 1) Kieli on syntynyt ja kehittynyt luonnollisesti tuhansien vuosien ajan ja muovautunut sellaiseksi, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista; 2) Ihmislapsi on [[kielen omaksuminen|omaksunut kielen]] luontaisesti, ilman muodollista opetusta, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa; ja 3) Ihmiset käyttävät kieltä yhteydenpitovälineenä ja hahmottavat sen avulla ympäröivän maailman [[verbaali]]sesti ja/tai viittoen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Karlsson, Fred | Nimeke = Yleinen kielitiede| Vuosi = 1999| Sivu = 2| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Yliopistopaino| Tunniste = ISBN 951-570-417-0 }}</ref> |
||
Luonnollinen kieli on ”luonnollista” kolmessa eri mielessä: |
|||
* Kieli on syntynyt ja kehittynyt luonnollisesti tuhansien vuosien ajan ja muovautunut sellaiseksi, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. |
|||
* Ihmislapsi on [[kielen omaksuminen|omaksunut kielen]] luontaisesti, ilman muodollista opetusta, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. |
|||
| ⚫ | |||
Luonnollisia kieliä ovat paitsi verbaaliset myös [[Viittomakielet|viitotut kielet]], jotka ovat syntyneet ja kehittyneet [[Kuurous|kuurojen]] keskuudessa. Kaikilla luonnollisilla kielillä on oma [[sanasto]]nsa tai [[Viittoma|viittomistonsa]] ja rakenteensa eli [[kielioppi]]nsa. Toisaalta jokainen yksittäinen luonnollinen kieli muuttuu vääjäämättömästi aikojen kuluessa käyttäjiensä keskuudessa, ja siitä syntyy samaan kieleen eri [[murre|murteita]]. Useita kieliä käyttävät [[Monikielisyys|monikieliset]] ihmiset saattavat puolestaan yhdistellä myös eri [[kieliryhmä|kieliryhmiin]] kuuluvien kielten sanastoja ja rakenteita toisiinsa. Näin kielten kontakteista voi syntyä aikojen kuluessa luonnollisia [[kontaktikieli]]ä, [[pidgin]]eitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Anhava, Jaakko | Nimeke =Maailman kielet ja kielikunnat | Vuosi =1998 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Gaudeamus | Isbn =951-662-734-X }} {{lähde tarkemmin}}</ref> |
Luonnollisia kieliä ovat paitsi verbaaliset myös [[Viittomakielet|viitotut kielet]], jotka ovat syntyneet ja kehittyneet [[Kuurous|kuurojen]] keskuudessa. Kaikilla luonnollisilla kielillä on oma [[sanasto]]nsa tai [[Viittoma|viittomistonsa]] ja rakenteensa eli [[kielioppi]]nsa. Toisaalta jokainen yksittäinen luonnollinen kieli muuttuu vääjäämättömästi aikojen kuluessa käyttäjiensä keskuudessa, ja siitä syntyy samaan kieleen eri [[murre|murteita]]. Useita kieliä käyttävät [[Monikielisyys|monikieliset]] ihmiset saattavat puolestaan yhdistellä myös eri [[kieliryhmä|kieliryhmiin]] kuuluvien kielten sanastoja ja rakenteita toisiinsa. Näin kielten kontakteista voi syntyä aikojen kuluessa luonnollisia [[kontaktikieli]]ä, [[pidgin]]eitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Anhava, Jaakko | Nimeke =Maailman kielet ja kielikunnat | Vuosi =1998 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Gaudeamus | Isbn =951-662-734-X }} {{lähde tarkemmin}}</ref> |
||
Versio 10. kesäkuuta 2020 kello 17.52
Luonnollinen kieli on kieli, jolla ihmiset yleisesti kommunikoivat keskenään ja joka on kehittynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle osana normaalia sosiaalista kanssakäymistä.[1] Tällaista kieltä kutsutaan luonnolliseksi erotukseksi toisaalta formaaleista kielistä (kuten ohjelmointikielet), toisaalta keinotekoisista kielistä (kuten esperanto).
Luonnollinen kieli on ”luonnollista” kolmessa eri mielessä: 1) Kieli on syntynyt ja kehittynyt luonnollisesti tuhansien vuosien ajan ja muovautunut sellaiseksi, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista; 2) Ihmislapsi on omaksunut kielen luontaisesti, ilman muodollista opetusta, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa; ja 3) Ihmiset käyttävät kieltä yhteydenpitovälineenä ja hahmottavat sen avulla ympäröivän maailman verbaalisesti ja/tai viittoen.[2]
Luonnollisia kieliä ovat paitsi verbaaliset myös viitotut kielet, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet kuurojen keskuudessa. Kaikilla luonnollisilla kielillä on oma sanastonsa tai viittomistonsa ja rakenteensa eli kielioppinsa. Toisaalta jokainen yksittäinen luonnollinen kieli muuttuu vääjäämättömästi aikojen kuluessa käyttäjiensä keskuudessa, ja siitä syntyy samaan kieleen eri murteita. Useita kieliä käyttävät monikieliset ihmiset saattavat puolestaan yhdistellä myös eri kieliryhmiin kuuluvien kielten sanastoja ja rakenteita toisiinsa. Näin kielten kontakteista voi syntyä aikojen kuluessa luonnollisia kontaktikieliä, pidgineitä.[3]
Lähteet
- ↑ Tommi Jantunen: Kielitieteellisen tutkimuksen lähtökohdista (pdf) users.jyu.fi. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 2. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-417-0.
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-734-X. lähde tarkemmin?