Ero sivun ”Alankomaiden parlamenttivaalit 2017” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:
| previous_year = 2012
| previous_year = 2012
| next_election =
| next_election =
| next_year = Seuraava
| next_year = seuraava
| seats_for_election = Edustajainhuoneessa 150 paikkaa
| seats_for_election = Edustajainhuoneessa 150 paikkaa
| majority_seats = 76
| majority_seats = 76
Rivi 121: Rivi 121:
| after_party = Vapauden ja demokratian kansanpuolue
| after_party = Vapauden ja demokratian kansanpuolue
}}
}}
'''Alankomaiden parlamenttivaalit 2017''' pidettiin [[Alankomaat|Alankomaissa]] 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa [[Edustajainhuone (Alankomaat)|edustajainhuoneeseen]].
'''Alankomaiden parlamenttivaalit 2017''' pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa [[Alankomaat|Alankomaiden]] [[Edustajainhuone (Alankomaat)|edustajainhuoneeseen]].


Pääministeri [[Mark Rutte]]n johtama [[Vapauden ja demokratian kansanpuolue]] sai eniten paikkoja 33 paikalla, mutta menetti niitä edellisistä vaaleista kahdeksan. Parhaiten vaaleissa menestyi edellisiin vaaleihin nähden [[GroenLinks]], jonka paikat nousivat kymmenellä neljästä neljääntoista. Myös [[Vapauspuolue (Alankomaat)|Vapauspuolue]] (5), [[Kristillisdemokraattinen puolue (Alankomaat)|Kristillisdemokraattinen puolue]] (6) ja [[Demokraatit 66]] (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten vaaleissa paikkoja menetti [[Työväenpuolue (Alankomaat)|Työväenpuolue]] 29 paikalla.
Pääministeri [[Mark Rutte]]n johtama [[Vapauden ja demokratian kansanpuolue]] sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2012|edellisiin vaaleihin]] verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai [[GroenLinks]], jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös [[Vapauspuolue (Alankomaat)|Vapauspuolue]] (5 paikkaa lisää), [[Kristillisdemokraattinen puolue (Alankomaat)|Kristillisdemokraattinen puolue]] (6) ja [[Demokraatit 66]] (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti [[Työväenpuolue (Alankomaat)|Työväenpuolue]], joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.


[[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|Brexit-äänestyksen]] ja [[Donald Trump]]in presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen [[Geert Wilders]]iä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalituloksen selvittyä media otti sen ympäri maailmaa ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri [[Angela Merkel]] juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri [[Juha Sipilä]] vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri [[Kai Mykkänen]] kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija [[Antti Ronkainen (tutkija)|Antti Ronkainen]] kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.<ref name=vuorelma/>
[[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|Brexit-äänestyksen]] ja [[Donald Trump]]in presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin [[oikeistopopulismi|oikeistopopulistinen]], muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen [[Geert Wilders]]iä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri [[Angela Merkel]] juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri [[Juha Sipilä]] vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri [[Kai Mykkänen]] kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija [[Antti Ronkainen (tutkija)|Antti Ronkainen]] kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.<ref name=vuorelma/>


==Tulokset==
==Tulokset==
Rivi 218: Rivi 218:


}}
}}

== Aiheesta muualla ==

{{commonscat-rivi|Dutch general elections 2017}}


[[Luokka:Alankomaiden vaalit]]
[[Luokka:Alankomaiden vaalit]]

Versio 6. toukokuuta 2020 kello 20.02

Alankomaiden parlamenttivaalit 2017
Alankomaat
2012 ←
 15. maaliskuuta 2017
 → seuraava
Edustajainhuoneessa 150 paikkaa
76 paikkaa tarvitaan enemmistöön
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Mark Rutte Geert Wilders Sybrand van Haersma Buma
Johtaja Mark Rutte Geert Wilders Sybrand van Haersma Buma
Puolue Vapauden ja demokratian kansanpuolue Vapauspuolue Kristillisdemokraattinen puolue
Johtaja vuodesta 2006 2006 2012
Saadut paikat 33 20 19
Paikkojen muutos Laskua 8 Nousua 5 Nousua 6
Kannatus 21,3% 13,1% 12,4%
Muutos Laskua 5,3 %-yks. Nousua 3,0 %-yks. Nousua 3,9 %-yks.
  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Alexander Pechtold Jolande Sap Emile Roemer
Johtaja Alexander Pechtold Jolande Sap Emile Roemer
Puolue Demokraatit 66 GroenLinks Sosialistinen puolue
Johtaja vuodesta 2006 2011 2010
Saatuja paikkoja 19 14 14
Paikkojen muutos Nousua 7 Nousua 10 Laskua 1
Kannatus 12,2% 9,1% 9,1%
Muutos Nousua 4,2 %-yks. Nousua 6,8 %-yks. Laskua 0,6 %-yks.
  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue
  Diederik Samsom Arie Slob Marianne Thieme
Johtaja Lodewijk Asscher Arie Slob Marianne Thieme
Puolue Työväenpuolue Kristillinen liitto Eläinpuolue
Johtaja vuodesta 2016 2011 2002
Saatuja paikkoja 9 5 5
Paikkojen muutos Laskua 29 Muuttumaton 0 Nousua 3
Kannatus 5,7% 3,4% 3,2%
Muutos Laskua 19,1 %-yks. Nousua 0,3 %-yks. Nousua 1,3 %-yks.

Eniten ääniä saaneet puolueet alueittain
Pääministeri ennen vaaleja

Mark Rutte
Vapauden ja demokratian kansanpuolue

Uusi pääministeri

Mark Rutte
Vapauden ja demokratian kansanpuolue

Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneeseen.

Pääministeri Mark Rutten johtama Vapauden ja demokratian kansanpuolue sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai GroenLinks, jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös Vapauspuolue (5 paikkaa lisää), Kristillisdemokraattinen puolue (6) ja Demokraatit 66 (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti Työväenpuolue, joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen Geert Wildersiä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri Juha Sipilä vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Ronkainen kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.[1]

Tulokset

Alankomaiden parlamenttivaalien 2017 tulokset
Puolue Pääehdokas Ääniä % +/– Paikat +/–
Vapauden ja demokratian kansanpuolue VVD Mark Rutte 2 238 351 21,3 –5,3 33 –8
Vapauspuolue PVV Geert Wilders 1 372 941 13,1 +3,0 20 +5
Kristillisdemokraattinen puolue CDA Sybrand Buma 1 301 796 12,4 +3,9 19 +6
Demokraatit 66 D66 Alexander Pechtold 1 285 819 12,2 +4,2 19 +7
GroenLinks GL Jesse Klaver 959 600 9,1 +6,8 14 +10
Sosialistinen puolue SP Emile Roemer 955 633 9,1 –0,6 14 –1
Työväenpuolue PvdA Lodewijk Asscher 599 699 5,7 –19,1 9 –29
Kristillinen liitto CU Gert-Jan Segers 356 271 3,4 +0,3 5 –
Eläinpuolue PvdD Marianne Thieme 335 214 3,2 +1,3 5 +3
50PLUS 50+ Henk Krol 327 131 3,1 +1,2 4 +2
Reformoitu puolue SGP Kees van der Staaij 218 950 2,1 +0,0 3 –
DENK DENK Tunahan Kuzu 216 147 2,1 – 3 +3
Forum voor Democratie FvD Thierry Baudet 187 162 1,8 – 2 +2
VoorNederland VNL Jan Roos 38 209 0,4 – 0 –
Piraattipuolue PP Ancilla van de Leest 35 478 0,3 +0,0 0 0
Artikel 1 A1 Sylvana Simons 28 700 0,3 – 0 –
Nieuwe Wegen NiWe Jacques Monasch 14 362 0,1 – 0 –
Yrittäjien puolue OP Hero Brinkman 12 570 0,1 – 0 –
Lokaal in de Kamer LidK Jan Heijman 6 858 0,1 – 0 –
Niet Stemmers NS Peter Plasman 6 025 0,1 – 0 –
De Burger Beweging DBB Ad Vlems 5 221 0,1 – 0 –
GeenPeil GP Jan Dijkgraaf 4 945 0,0 – 0 –
Jezus Leeft JL Florens van der Spek 3 099 0,0 – 0 –
Vrijzinnige Partij VP Norbert Klein 2 938 0,0 – 0 –
Libertaristinen puolue LP Robert Valentine 1 492 0,0 +0,0 0 0
Party for Human and Spirit MenS–BIP Tara-Joëlle Fonk 726 0,0 – 0 –
StemNL SNL Mario van den Eijnde 527 0,0 – 0 –
Vrije Democratische Partij VDP Burhan Gökalp 177 0,0 – 0 –
Hyväksytyt äänet yhteensä 10 516 041 100 – 150 –
Tyhjät äänet 15 876 0,15
Hylätyt äänet 31 539 0,30
Yhteensä 10 563 456
Äänestyskelpoisia/äänestysprosentti 12 980 788 81,4
Lähde: Kiesraad

Lähteet

  1. ↑ Vuorelma, Johanna: ”Totuudenjälkeinen aika länsimaisena rappiotarinana”, Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen, s. 34–35. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-398-2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alankomaiden_parlamenttivaalit_2017&oldid=18908087”