Ero sivun ”Sima (geologia)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
tiedot lienevät peräisin artikkelista en:Sima (geology) eivätkä täsmennyssivulta |
selitetään mistä nimi tulee |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:BasaltUSGOV.jpg|thumb|Sima koostuu suurelta osin [[basaltti|basaltista]].]] |
[[Tiedosto:BasaltUSGOV.jpg|thumb|Sima koostuu suurelta osin [[basaltti|basaltista]].]] |
||
'''Sima''' eli '''simakehä'''<ref name=LaulTahv>{{kirjaviite |Tekijä = Esko Laulajainen, Eino Tahvonen | Nimeke = Maantietoa lukiolaisille | Sivu = 12 | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-20-0121-7}}</ref> on [[maankuori|maankuoren]] alempi kerros [[sial (geologia)|sialkuoren]] alapuolella. Se koostuu pääasiassa [[magnesium]]in [[silikaattimineraali|silikaatteja]] sisältävistä kivilajeista ja on saanut nimensä näissä runsaasti esiintyvistä alkuaineista: [[pii]]stä ( |
'''Sima''' eli '''simakehä'''<ref name=LaulTahv>{{kirjaviite |Tekijä = Esko Laulajainen, Eino Tahvonen | Nimeke = Maantietoa lukiolaisille | Sivu = 12 | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-20-0121-7}}</ref> on [[maankuori|maankuoren]] alempi kerros [[sial (geologia)|sialkuoren]] alapuolella. Se koostuu pääasiassa [[magnesium]]in [[silikaattimineraali|silikaatteja]] sisältävistä kivilajeista ja on saanut nimensä näissä runsaasti esiintyvistä alkuaineista: [[pii]]stä (Si) ja [[magnesium]]ista (Ma)<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su) | Sivu = 3814 | Luku = Sima | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-01236-3}}</ref>, kun taas sial on saanut nimensä piistä ja [[alumiini]]sta (Al). Mantereiden alla simakehä alkaa keskimäärin vasta 20 kilometrin syvyydestä maanpinnan alta, mutta valtamerien pohjassa enimmäkseen välittömästi pohjan alta.<ref name=Tasku>{{kirjaviite | Tekijä = Hannele ja Kalevi Rikkinen (toim.) | Nimeke = Otavan taskukartasto | Sivu = 8 | Luku = Maapallon rakenne ja kehitys | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1962}}</ref> Tämän vuoksi sitä kutsutaankin usein myös ''merelliseksi kuoreksi''. Sen paksuus vaihtelee välillä 5–25 km.<ref name=Tasku /> |
||
Siman pääasiallinen kivilaji on [[basaltti]].<ref name=Tasku /> Sen vuoksi sitä sanotaankin usein myös maankuoren ''basalttikerrokseksi''. |
Siman pääasiallinen kivilaji on [[basaltti]].<ref name=Tasku /> Sen vuoksi sitä sanotaankin usein myös maankuoren ''basalttikerrokseksi''. |
Versio 15. kesäkuuta 2019 kello 10.23
Sima eli simakehä[1] on maankuoren alempi kerros sialkuoren alapuolella. Se koostuu pääasiassa magnesiumin silikaatteja sisältävistä kivilajeista ja on saanut nimensä näissä runsaasti esiintyvistä alkuaineista: piistä (Si) ja magnesiumista (Ma)[2], kun taas sial on saanut nimensä piistä ja alumiinista (Al). Mantereiden alla simakehä alkaa keskimäärin vasta 20 kilometrin syvyydestä maanpinnan alta, mutta valtamerien pohjassa enimmäkseen välittömästi pohjan alta.[3] Tämän vuoksi sitä kutsutaankin usein myös merelliseksi kuoreksi. Sen paksuus vaihtelee välillä 5–25 km.[3]
Siman pääasiallinen kivilaji on basaltti.[3] Sen vuoksi sitä sanotaankin usein myös maankuoren basalttikerrokseksi.
Petrologia
Siman tiheys on noin 2800–3300 kg/m3, selvästi suurempi kuin sialin, mikä johtuu sen suuremmasta rauta- ja magnesiumpitoisuudesta sekä pienemmästä alumiinipitoisuudesta.[4] Paikoitellen simakehän ainekset ulottuvat maan pintaan saakka ja muodostvat mafisia kivilajeja tai kivilajeja, jotka sisältävät mafisia mineraaleja. Tiheimmät tällaiset kivet sisältävät vähemmän piitä, ja niitä sanotaan ultramafisiksi kivilajeiksi.
Lähteet
- R. L. Bates, Julia A. Jackson: Glossary of Geology. Alexandria, Virginia: American Geological Institute, 1987.
- Y. Dilek, S. Newcomb: Ophiolite Concept and the Evolution of Geological Thought. Geological Society of America Special Paper, 2003, nro 373. Bouder, Colorado:
Viitteet
- ↑ Esko Laulajainen, Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille, s. 12. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0121-7.
- ↑ ”Sima”, Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su), s. 3814. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
- ↑ a b c Hannele ja Kalevi Rikkinen (toim.): ”Maapallon rakenne ja kehitys”, Otavan taskukartasto, s. 8. Otava, 1962.
- ↑ Michael E. Ritter: ”Earth Materials and Structure: The Earths' Interior: The Crust”, The Physical Environment: An Introduction to Physical Geography. {{{Julkaisija}}}, 2006. Teoksen verkkoversio.