Ero sivun ”Disproportionaatio” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p koodifix |
Jni (keskustelu | muokkaukset) p →Esimerkkejä: typo |
||
Rivi 17: | Rivi 17: | ||
*Cu<sub>2</sub>O (S) + 2H<sup>+</sup> <math>\rightleftharpoons</math> Cu(s) + Cu<sup>2+</sup> + H<sub>2</sub>O. |
*Cu<sub>2</sub>O (S) + 2H<sup>+</sup> <math>\rightleftharpoons</math> Cu(s) + Cu<sup>2+</sup> + H<sub>2</sub>O. |
||
Disproportionaatio voi esiintyä myös [[kovalenttisidos|kovalenttisilla]] yhdisteillä. Esimerkiksi [[dityppitetraoksidi]]ssa (N<sub>2</sub>O<sub>4</sub> typpi on hapetusasteella +IV, mutta tämän yhdisteen liuetessa veteen syntyy sekä [[typpihappo]]a, jossa typen hapetusaste on +V, että [[typpihapoke]] |
Disproportionaatio voi esiintyä myös [[kovalenttisidos|kovalenttisilla]] yhdisteillä. Esimerkiksi [[dityppitetraoksidi]]ssa (N<sub>2</sub>O<sub>4</sub>) typpi on hapetusasteella +IV, mutta tämän yhdisteen liuetessa veteen syntyy sekä [[typpihappo]]a, jossa typen hapetusaste on +V, että [[typpihapoke]]tta, jossa sen hapetusaste on +III: |
||
*N<sub>2</sub>O<sub>4</sub> + 2 H<sub>2</sub>O <math>\rightleftharpoons</math> HNO<sub>2</sub> + HNO<sub>3</sub><ref>Kivinen, Mäkitie, s. 351</ref> |
*N<sub>2</sub>O<sub>4</sub> + 2 H<sub>2</sub>O <math>\rightleftharpoons</math> HNO<sub>2</sub> + HNO<sub>3</sub><ref>Kivinen, Mäkitie, s. 351</ref> |
||
[[Vetyperoksidi]] (H<sub>2</sub>O<sub>2</sub>) on epävakaa yhdiste, joka hajoaa herkästi dis |
[[Vetyperoksidi]] (H<sub>2</sub>O<sub>2</sub>) on epävakaa yhdiste, joka hajoaa herkästi disproportinoitumalla vedeksi ja vapaaksi hapeksi: |
||
2 H<sub>2</sub>O</sub>2</sub> <math>\rightleftharpoons</math> 2 H<sub>2</sub>O + O<sub>2</sub>.<ref>Kivinen, Mäkitie, s. 366</ref> |
2 H<sub>2</sub>O</sub>2</sub> <math>\rightleftharpoons</math> 2 H<sub>2</sub>O + O<sub>2</sub>.<ref>Kivinen, Mäkitie, s. 366</ref> |
Versio 22. helmikuuta 2019 kello 14.23
Disproportionaatio on kemiallisen hapetus-pelkistysreaktion erikoislaji, jossa saman alkuaineen ennestään samalla hapetusasteella olleista atomeista osa hapettuu, osa pelkistyy.
Esimerkkejä
Disproportionaatio esiintyy muun muassa joidenkin siirtymämetallien ioneilla, kun saman alkuaine voi esiintyä yhdisteissään eri hapetusasteilla. Esimerkiksi kupari voi yhdisteissään esiintyä joko Cu+ tai Cu2+ -ioneina, mutta näistä vain Cu2+ -ionit ovat pysyviä vesiliuoksissa. Jos jotakin Cu+-ioneja sisältävää suolaa liuotetaan veteen, osa ioneista hapettuu Cu2+ -ioneiksi ja osa pelkistyy metalliseksi kupariksi:
- 2 Cu+ Cu2+ + Cu[1]
Tämä reaktio tapahtuu, koska reaktion Cu+ + e- Cu(s) elektrodipotentiaali on +0,52 V mutta reaktion Cu2 + e- Cu+ vain +0,159 V, joten Cu+ on voimakkaampi hapetin kuin Cu2+.[1]
Tällainen reaktio tapahtuu muun muassa, kun kupari(I)oksidia (CuO) lisätään rikkihappoliuokseen. Kokonaisreaktio on tällöin
- Cu2O Cu(s) + CuO
tai ionireaktioksi kirjoitettuna
- Cu2O (S) + 2H+ Cu(s) + Cu2+ + H2O.
Disproportionaatio voi esiintyä myös kovalenttisilla yhdisteillä. Esimerkiksi dityppitetraoksidissa (N2O4) typpi on hapetusasteella +IV, mutta tämän yhdisteen liuetessa veteen syntyy sekä typpihappoa, jossa typen hapetusaste on +V, että typpihapoketta, jossa sen hapetusaste on +III:
- N2O4 + 2 H2O HNO2 + HNO3[2]
Vetyperoksidi (H2O2) on epävakaa yhdiste, joka hajoaa herkästi disproportinoitumalla vedeksi ja vapaaksi hapeksi:
2 H2O2 2 H2O + O2.[3]
Myös orgaanisessa kemiassa esiintyy disproportionaatioreaktioita. Esimerkiksi väkevä kaliumhydroksidi voi saada bentsaldehydin disproportinoitumaan niin, että osa siitä hapettuu bentsoehapoksi, osa pelkistyy bentsyylialkoholiksi:
- 2 C6H5COH C6H5COOH + C6H5CH2OH[4]
Lähteet
- ↑ a b Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 261. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6.
- ↑ Kivinen, Mäkitie, s. 351
- ↑ Kivinen, Mäkitie, s. 366
- ↑ Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 110. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7.