Ero sivun ”Acehin konflikti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 68: Rivi 68:
[[Luokka:Aceh]]
[[Luokka:Aceh]]
[[Luokka:Indonesian historia]]
[[Luokka:Indonesian historia]]
[[Luokka:Konfliktit]]

Versio 3. helmikuuta 2019 kello 20.50

Acehin konflikti
Osa Kylmää sotaa ja Terrorisminvastaista sotaa
Vapaa Aceh-liikkeen naispuolisia sotilaita komentaja Abdullah Syafei'in kanssa vuonna 1999.
Vapaa Aceh-liikkeen naispuolisia sotilaita komentaja Abdullah Syafei'in kanssa vuonna 1999.
Päivämäärä:

4 joulukuuta 1976–15 elokuuta 2005 (28 vuotta, 8 kuukautta, 1 viikko ja 4 päivää)

Paikka:

Aceh, Indonesia

Lopputulos:

Helsingin rauhansopimus

  • Autonomia Acehille
  • GAM:in aseistariisunta
  • GAM:in itsenäisyys vaatimusten loppu
  • Acehin valvontatehtävä
  • Alueelliset vaalit
Osapuolet

Vapaa Aceh-liike Tukijat:

Vapaa Papua-liike

Libyalähde?

 Indonesia

Tukijat:

 Yhdysvallat

Komentajat

Hasan di Tiro
Zaini Abdullah
Abdullah Syafei'i  [1]
Muzakkir Manaf
Sofyan Daud
Ayah Muni   [2]

Suharto
B. J. Habibie
Abdurahman Wahid
Megawati Sukarnoputri
Susilo Yudhoyono

Vahvuudet

25 (1976)[3]
200 (1979-89)lähde?
750 (1991)lähde?
15 000-27,000 (1999)lähde?
3 000 (2005)[4]

12 000 (1990)[5]
30 000 (2001)[5]
15 000 (2002)lähde?
35 000[6]-50 000 (2003)[5]

Tappiot

Siviilit ja taistelijat :
100 (1976–79)[3]
2–10,000 (1991-92)[3]
393 (1993)[3]
1,041 (2000)[3]
1,700 (2001)[3]
1,230 (2002)[3]

100 sotilasta (1976–2005)[7]

Acehin konflikti oli vuonna 1975 alkanut Vapaa Aceh-liikkeen ja Indonesian välinen konflikti. Indoesian vuonna 2003 tekemä suuri hyökkäys ja Intian valtameren maanjäristys vuonna 2004 sai osapuolet suostumaan rauhan­neuvotteluihin. Konflikti päättyi vuonna 2005 Helsingissä solmittuun sopimukseen.

Aikajana

Ensimmäinen vaihe

Hasan di Tiro perusti Vapaa Aceh-liikkeen (GAM) 4 joulukuuta 1976 ja julisti Acehin itsenäiseksi. Syitä olivat Acehilaisen kulttuurin ja uskonnon suojeleminen "uus-kolonialistiselta" hallitukselta ja Jaavalaisten maahanmuutto Acehiin. GAM:in jäsenet kokivat myös että Acehin luonnonvaroja käytettiin väärin. GAM:in ensimmäinen operaatio oli hyökkäys Mobil-yhtiötä vastaan.

Tuolloin GAM:illa oli hyvin vähän jäseniä. Vaikka Acehilaiset tunsivat sympatiaa GAM:ia kohtaan ja olivat tyytymättömiä oloihinsa he eivät viitsineet liittyä sen toimintaan. di Tiron mukaan vain 70 miestä liittyi GAM:iin ja he tulivat pääasiassa Pidien piiristä ja varsinkin hänen omasta kylästään.

Vuoteen 1979 mennessä Indonesia oli murskannut GAM:in ja tappanut, vanginnut tai karkottanut suurimman osan sen johtajista ja GAM:ista tuli maanalainen.

Toinen vaihe

Vuonna 1985 di Tiro sai tukea Libyalta ja sen johtajalta Muammar Gaddafilta. GAM:in värvääjät kertoivat heillä olleen noin 1 000-2 000 jäsentä kun taas Indonesialaisten mukaan jäseniä olisi ollut 600-800.

Toisen vaiheen välikohtaukset alkoivat kun Libyassa koulutetut taistelijat palasivat maahansa. GAM:in operaatioihin kuului esim. ratsioita, hyökkäyksiä poliisia ja armeijaa vastaan ja salamurhia.

Vaikka GAM ei onnistunut saamaan laajaa kannatusta sen toimet saivat Indonesian käyttämään tukahduttavia toimenpiteitä.

Kolmas vaihe

Vuoden 1999 kaaos jaavalla antoi Vapaa Aceh-liikkeelle edun aloittaen kolmannen vaiheen konfliktissa. GAM onnistui kontrolloimaan 70 prosenttia Acehin maaseudusta.

Rauhansopimus

Acehin rauhansopimus allekirjoitettiin 15 elokuuta 2005 Helsingissä käytyjen rauhanneuvottelujen jälkeen.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Insurgency in Aceh

Lähteet