Ero sivun ”Filioque” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
alkua |
p alun perin |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Filioque''' on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. '''Filioque-kiista''' (tai '''Filioque-lisäys''') liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului |
'''Filioque''' on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. '''Filioque-kiista''' (tai '''Filioque-lisäys''') liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patri procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä)}}. Myöhemmin lännen kirkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patri ''Filioque'' procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ''ja Pojasta''}}). |
||
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon [[1054]]. |
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon [[1054]]. |
Versio 19. lokakuuta 2006 kello 17.58
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. Filioque-kiista (tai Filioque-lisäys) liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patri procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patri Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta').
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon 1054.