Ero sivun ”Uusikartano” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Huvitus |
|||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet|sarakkeet}} |
||
[[Luokka:Yläne]] |
[[Luokka:Yläne]] |
||
Versio 17. elokuuta 2018 kello 21.32
Uusikartano on Varsinais-Suomessa, Pöytyällä entisessä Yläneen kunnassa sijaitseva kartano ja sen ympärille muodostunut kylä.
Kartano
Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasasuvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle. Aikanaan Uudenkartanon alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon. Kartano on tavallaan erotettu Yläneen kartanosta vuonna 1809. Tällöin valtaosa Yläneen kartanon lampuotitiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.[1] Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri Isak Reinhold Sahlberg Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.[2] Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori ja Yläneellä sijainneen Huvituksen puutarhatilan perustaja Carl Reinhold Sahlberg, pojanpoika, luonontieteilijä ja entomologi Reinhold Ferdinand Sahlberg ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieilijä John Sahlberg.[3][4][5][6] Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890, jolloin kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri F. F. Björni. Vuonna 1910 tilan maista noin 5 500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.[2]
Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin kunnalliskoti mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.[7]
Kylä
Uudenkartanon alueella asuu noin 500 asukasta ja kylässä on jo kolmen vuosikymmenen ajan toiminut Himolan teatteri. Vuonna 2011 Uusikartano valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[8]
Lähteet
- ↑ Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY). 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.9.2010.
- ↑ a b Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.): Suomen maatilat III. Porvoo: WSOY, 1932. Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa (viitattu 10.9.2010).
- ↑ Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat II, s. 509-510. Helsinki: Kivi, 1941.
- ↑ Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Sahlberg, John (1845 - 1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4
- ↑ Uusikartano Pöytyän Yläneeltä on Varsinais-Suomen vuoden kylä 12.8.2011. Yle Turku. Viitattu 15.8.2011.