Huvitus
Huvitus on C.R. Sahlbergin 1800-luvulla perustama Yläneen Uudenkartanon kartanon puutarhatila Yläneellä Pöytyällä.
Tila sijaitsee Säkylän Pyhäjärven länsirannalla. Puutarha raivattiin kiviseen metsään Yläneen Uudenkartanon osuudelle Kolvaan metsäpalstasta. Rakennusaikana sinne ei johtanut tietä, vaan matka tehtiin soutaen Yläneen kirkonkylästä. Valmistuessaan 1800-luvun puolivälissä se oli Suomen suurin hedelmätarha. [1] Tilan koko oli 381 hehtaaria, josta metsää oli 308 hehtaaria. Tila työllisti enimmillään kolmisenkymmentä henkilöä. [2][3]
Puutarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huvituksen puutarha oli jaettu 4 osaan. Osat olivat Pieni puutarha, Suuri puutarha, Omenisto ja Kirsikkamäki. Omenapuiden lisäksi puutarhoissa kasvatettiin luumu- ja kirsikka- ja päärynäpuita. Hedelmäpuita puutarhassa oli toista tuhatta. Laajin ja tärkein puutarha oli 3,5 hehtaarin kokoinen Omenisto, jossa oli omenapuita yhteensä 120 eri lajiketta. [1] Sahlberg kirjasi puutarhan kasvit luetteloon, jota nykyään säilytetään Turun yliopistossa. Puutarhasta on lähtöisin Huvitus-omenalajike. [4] Sahlbergin kuoltua vuonna 1860 puutarha siirtyi hänen tyttäriensä omistukseen. Tyttäristä Sofia asui koko ikänsä Huvituksella, ja hänen kuoltuaan puutarha siirtyi taas hänen tyttärilleen. Puutarhan loiston päivät olivat kuitenkin tuolloin jo takanapäin. [1]
Tilan uusi käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkoholistiparantola (1891–1937)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puutarha-alueelle muodostettiin vuonna 1891 Turva-seuran alkoholistiparantola. Vuodesta 1914 lähtien parantolan omistaja oli Raittiuden Ystävät ry. Se jatkoi toimintaa vuoteen 1937 asti, jolloin parantola siirtyi valtion omistukseen. [5][6]
Yläneen alkoholistihuoltola (1937–1943)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio-omisteisen alkoholistihuoltolan aikana laitos muutettiin naisalkoholisteille tarkoitetuksi, joskin aluksi huoltolassa oli aluksi sekä mies- ja naisalkoholisteja. Laitoksen johtajana toimi ensin neiti Lyyli Vuoristo[7][8] ja vuonna 1940 eversti Oskar Alfred Wilkama[9]. Alkoholistihuoltolan aikana viljelystilana toimineessa Huvituksessa oli maita 300 hehtaaria, joista 50 viljelyskäytössä.[10][11]
Yläneen tyttökoti (1943–1978)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1943 alueelle perustettiin Tyttökoti ja se toimi Huvituksessa vuoteen 1978 saakka. Tyttökotiin sijoitettiin 15–20-vuotiaita nuoria naisia koko maasta, jotka eivät tulleet toimeen muualla. Se oli ankara ja suljettu laitos. Rikkeistä saattoi joutua eristykseen tai kirjeiden vastaanotto- ja lähetyskieltoon. Kasvatusmuotoina olivat maatilan työt sekä erilaiset ammattikurssit. Tyttökodista pääsi pois ulkopuoliseen koepalvelukseen, jos oli suorittanut tarpeeksi kursseja. Muita vapautuskeinoja olivat avioituminen ja 21 vuoden iän saavuttaminen. 1970-luvulla kasvatusmuodoiksi otettiin virikkeellinen toiminta ja kurittamisesta luovuttiin.[5]
Osa tyttökodissa olleista kertoo kärsineensä toimintatapojen takia traumoja ja häpeää aikuisikään asti. Valtio pyysi vuonna 2016 anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta henkilöiltä.[12]
Yläneen tyttökodin johtajina toimivat ainakin
- Salli Hukkinen (1943–1950)[13][14]
- Liisa Harteela (1951-1955)[5]
- Martti Kuusikoski (1955–1972)[15]
- Jorma Kyyhkynen (1972-78)[16]
Yläneen koulukoti (1979–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1979 oppilaiksi otettiin myös poikia, jolloin nimikin muuttui Yläneen koulukodiksi. Koulukodissa oppilasaines oli edelleen Suomen vaikeinta ja tuli usein muista laitoksista, joissa heitä ei voitu pitää käytöshäiriöiden vuoksi. Valtion säästötoimien vuoksi koulukoti lakkautettiin 1.9.1994. [5]
Mannerheimin lastensuojeluliiton Kuntoutus- ja kehittämiskeskus (1994–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1994 Huvituksesta tuli Mannerheimin lastensuojeluliiton Kuntoutus- ja kehittämiskeskus. Se tarjosi muun muassa lastensuojelullista kuntoutusta psyykkisissä ja sosiaalisissa vaikeuksissa oleville lapsiperheille sekä kuntoutusta vaikeavammaiselle lapsille ja nuorille. Keskus työllisti 80 henkilöä. Vuonna 2013 toiminta Huvituksessa loppui ja se siirrettiin Paimion sairaalaan.[17]
Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huvituksen tilalle etsittiin pitkään uutta omistajaa. 50 rakennusta käsittävä tila oli 2010-luvun keskivaiheilla myynnissä neljän miljoonan euron hinnalla[18]. Keväällä 2022 kerrottiin Huvituksen siirtyneen euralaiselle Antero Lehdolle[19].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Yläneen kotiseutuyhdistys
- ↑ Forsius, Arno: Alkoholistiparantola Turva saunalahti.fi. lokakuu 2013. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Ylönen, Aulikki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, s. 610-613. [Pöytyä]: Pöytyän, Oripään ja Yläneen historiatoimikunta, 1969.
- ↑ Heinonen, Maarit; Antonius, Kristiina; Pihlman, Sirkku; Kinnanen, Hilma; Hartikainen, Merja: Korpelan torpalta koko kansan omenaksi 2/2011. Maaseudun tiede. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ a b c d Yläneen koulukodin arkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ lokakuuta 1936 Alkoholiliikkeen aikakauskirja no 6, s. 20 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ 15.5.1939 Sosialisti no 110, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ 28.1.1937 Sosialisti no 22, s. 10 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ 70-vuotiaita: Eversti Oskar Alfred Wilkama. Helsingin Sanomat, 7.4.1950.
- ↑ 23.6.1938 Uusi Aika no 73, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ maaliskuuta 1939 Alkoholikysymys no 1, s. 45 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ Valtiolta viimein anteeksipyyntö kaltoinkohdelluille lapsille Yle Uutiset.
- ↑ Nikkarilann talouskoulu Laatokka no 1, s. 2, digi.kansalliskirjasto.fi. 3.1.1951. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ Skyttä, Jaana: Huvituksen kartanon tytöt. Otava, 2022. ISBN 978-951-1-35539-7.
- ↑ Tyttökodin julmat tapahtumat ovat seuranneet Outi Palttaa syvänä häpeänä ja paniikkihäiriöinä – kodin kasvatit jäivät vaille korvauksia Yle Uutiset. 11.7.2022. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ Pia Mattila-Lonka: Kartanoita ja korven kansaa, s. 413. Vammalan kirjapaino Oy, 2001.
- ↑ Nagalingam, Devy: Huvitus sulkee ovensa - muutto Paim(i)oon arveluttaa työntekijöitä 10.4.2013. YLE uutiset. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Jethro esittelee 4 miljoonan euron ökykohteen - oma lentokenttäkin! 16.10.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Mattila-Lonka, Pia: Pyhäjärven rannalla sijaitseva Huvituksen alue on myyty euralaiselle Antero Lehdolle Alasatakunta. 28.4.2022. Viitattu 20.5.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Skyttä, Jaana: Huvituksen kartanon tytöt. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-35539-7.