Sam Vanni

Sam Vanni (alun perin Samuel Besprosvanni, s. ‎6. heinäkuuta, 1908, Viipuri - k. 20. lokakuuta 1992, Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, jota pidetään suomalaisen abstraktin taiteen uranuurtajana.

Vanni syntyi Viipurissa 1908 juutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat turkkuri Aron Besprosvanni ja Rakel, o.s. Stoler. Perhe muutti Helsinkiin 1921, missä hän aloitti taideopintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Uuno Alangon, Per-Åke Laurénin ja Werner Åströmin alaisuudessa. Hänen ensimmäiset tuotantonsa olivat esillä vuonna 1931 Suomalaisten Taiteilijoiden Vuosinäyttelyssä. Jo näissä varhaisissa töissä tulee esille mestarillinen ja herkkä piirtäjä, jolla oli vahva ja omaperäinen, selkeä ilmaisunsa. Häntä kiinnostivat alusta asti maalaustaiteen formalistiset, etenkin väreihin liittyvät seikat. Jo ennen vuonna 1938 tekemäänsä Pariisinmatkaa hän maalasi ranskalaisen koulun väritaiteen mukaisesti, esikuviensa Matissen ja Bonnardin viitoittamalla tiellä. Hänen aiheensa, maisemat, asetelmat ja henkilökuvat, olivat sinänsä perinteisiä, mutta tapa, jolla hän työskenteli, osoitti ennakkoluulotonta uuden etsintää.

Vuonna 1941 Samuel Besprosvanni muutti virallisesti nimensä Sam Vanniksi ja hänet vihittiin Maya Londonin kanssa.

Vuonna 1952 Vanni maalasi sarjan non-figuratiivisia töitä. Ranskalaisen taiteen näyttely "Clear Form" Helsingissä antoi sysäyksen non-figuratiivisille maalauksille. Kehitys huipentui 1950-luvun lopulla Helsingin kaupungin työväenopiston ala-aulan maalauskilpailuun, jonka Vanni voitti. Contrapunctus - Kaaoksesta järjestykseen -teos on tälläkin hetkellä nähtävillä Helsinginkadun työväenopiston aulassa. Tämä oli ensimmäinen abstrakti julkisen kilpailun voittanut teos Suomessa, aikana, jolloin abstrakti taide herätti vielä paljon vastustusta.

Vannin työt olivat aina tarkoin harkittuja ja älyllisiä, ja ne kävivät läpi monia analyyttisia vaiheita ennen kuin taiteilija pääsi haluamaansa loppuratkaisuun. Musiikki oli Vannille myös hyvin keskeinen elementti. Hänen mielestään värisommitelmat ja viivojen liike esittivät tunnetilaa samoin kuin musiikki.

Oleellisinta Vannin töissä on maalauksen rakenne, puhtaat värit, liikkeen, viivan sekä rajoitetun muodon käyttö ilmaisuvoimana. Kun Vannilta kysyttiin mitä hänen abstraktit työnsä esittävät, hän vastasi, etteivät ne mitään esitä, ne "ilmaisevat". Jokainen kokee ja näkee teoksissa erilaisia asioita.

Vuonna 1955 Vanni oli perustamassa Prisma-ryhmää, johon kuului useita sodanjälkeisen sukupolven abstraktisia taiteilijoita muun muassa Unto Pusa, Karl Ekelund ja Sigrid Schauman. Prisma-ryhmällä oli merkittävä rooli suomalaisessa taiteessa. Vanni osallistui ryhmän toimintaan aina vuoteen 1963 asti, ja näyttelyitä kertyi kaikkiaan 20.

1960-luvusta lähtien Vanni keskittyi opiskelemaan kineettisiä ja optisia teemoja. 1960-luvun puolivälissä hän kehitti nk. raitatekniikan, tuoden esille liikkeen voimaa väreillä ja muodoilla. Erottuaan ensimmäisestä vaimostaan vuonna 1958 hän solmi vuonna 1960 uuden avioliiton Paula Saarenheimon kanssa. Parille syntyi kaksi lasta, Mikko ja Simo.

Sam Vanni palkittiin vuonna 1958 Pro Finlandia -mitalilla. Hänet kutsuttiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1962 ja Euroopan Akatemian jäseneksi vuonna 1984.

Sam Vanni työskenteli aktiivisesti aina 1990-luvun alkuun asti, tehden ennen kaikkea konkretistisia serigrafioita ja maaluksia, sekä puoliabstrakteja muotokuvia. Hän opetti kokonaista sukupolvea suomalaisia taiteilijoita toimiessaan taideopettajana Vapaassa Taidekoulussa, vuosina 1944-56, Teknillisessä korkeakoulussa 1956 ja Suomen Taideakatemiassa, 1949-65.

Helsingin Kalevankadulla on Sam Vannin töitä esittelevä Galleria Sam Vanni.

Lähteet

• http://www.hedengren.fi/files/hedengren/hedline/HEDLINE2003.pdf
• John Boulton Smith: Modern Finnish painting