Ero sivun ”Eduntasoitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Tarkoitus: lis väliots |
Kumottu muokkaus 17326023, jonka teki Kospo75 - kyllä jokainen kolmesta muutetusta kohdasta oli paremmin sanottu ennen "kh"-muokkausta Merkkaukset: rv Kumoaminen |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Eduntasoitus''', joka tunnetaan myös nimellä '''rikastumiskielto''', on [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvauksen]] suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on [[latina]]ksi ''compensatio lucri cum damno'', |
'''Eduntasoitus''', joka tunnetaan myös nimellä '''rikastumiskielto''', on [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvauksen]] suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on [[latina]]ksi ''compensatio lucri cum damno'', joka on myös eräs toimenpiteestä käytetty nimitys.<ref>''Otavan iso tietosanakirja''. Otava 1960–1965.</ref><ref>''Suomalainen tietosanakirja''. Weilin+Göös 1989–1993.</ref> |
||
==Tarkoitus== |
==Tarkoitus== |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-855-159-6 | Viitattu = 10.2.2011 | Kieli = }}</ref> |
Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-855-159-6 | Viitattu = 10.2.2011 | Kieli = }}</ref> |
||
Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. |
Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi [[lunastuskorvaus]] on eräs tällaisen [[pakkotoimikorvaus|pakkotoimikorvauksen]] laji.<ref>''Encyclopædia iuridica Fennica''. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.</ref> |
||
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä |
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä ottamaan huomioon. <ref name="Hemmo" /> |
||
==Esimerkki== |
==Esimerkki== |
||
Nykyinen versio 27. toukokuuta 2018 kello 15.47
Eduntasoitus, joka tunnetaan myös nimellä rikastumiskielto, on vahingonkorvauksen suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on latinaksi compensatio lucri cum damno, joka on myös eräs toimenpiteestä käytetty nimitys.[1][2]
Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahingonkorvauksen saamisen ei tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa.[3] Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Useimmiten eduntasoituksen käyttö liittyy siihen, että vahinkotapahtuman jälkeiset korjaus- ja kunnostustoimenpiteet on tehty vahinkoa edeltävän laatutason ylittävällä tavalla tai muualta saadut korvaukset, kuten vakuutuskorvaukset, ovat jo turvanneet vahingonkärsijälle osittaisen hyvityksen.[3] Esimerkiksi vahingoittuneella esineellä voi olla määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista, jos esinettä ei saada korjattua ennalleen ja on hankittava uusi esine vahingoittuneen tilalle.
Soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka tyypillisesti on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Toisin sanoen rikastumiskiellosta seuraa, että vahingonkärsijä menettää mahdollisuutensa vaatia vahingonkorvausta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin korvaus on saatu vakuutuksesta. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu koskemaan esimerkiksi vain vakuutuksen omavastuuosuuden määrää. Rikastumiskielto koskee kuitenkin vain vahinkovakuutuksia, joten henkivakuutusten yhteydessä vahingonkärsijä voi saada korvausta sekä vakuutuksenantajalta että vahingonkorvausvelvolliselta.[4]
Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa viranomaisen päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi lunastuskorvaus on eräs tällaisen pakkotoimikorvauksen laji.[5]
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä ottamaan huomioon. [3]
Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.[6]
Tapauksessa työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Otava 1960–1965.
- ↑ Suomalainen tietosanakirja. Weilin+Göös 1989–1993.
- ↑ a b c Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus, s. 204. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-30816-1.
- ↑ Hemmo, Mika: Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus, s. 143. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996. ISBN 951-855-159-6.
- ↑ Encyclopædia iuridica Fennica. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.
- ↑ Korkeimman oikeuden tuomio KKO 1978-II-45