Pakkotoimikorvaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pakkotoimikorvaus on omistajalle tai jonkin oikeuden haltijalle maksettava korvaus siitä, että viranomaisen päättämin pakkotoimin omistus- tai muuta oikeutta rajoitetaan tai se lunastetaan tai sallitaan aiheuttaa sille vahinkoa. Eräs pakkotoimikorvauksen laji on pakkolunastuksen vuoksi suoritettava lunastuskorvaus. Vahinkotoimikorvaus tulee kyseeseen silloin, kun toisen omaisuuteen kohdistuu viranomaisen sallimia vahingollisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi naapuruusoikeudellinen immissio tai tulva.[1]

Vesilain mukaan toisen vireille paneman hankkeen aiheuttamat vahingot korvataan lupamenettelyn yhteydessä. Tielainsäädännön mukaan korvaukset käsitellään tietoimituksessa ja kaivoslainsäädännön mukaan kaivospiiritoimituksessa. Esimerkiksi vedenottamon suoja-aluetta perustettaessa tietyt toimet alueella kielletään, jolloin siitä toiselle aiheutuva vahinko ja haitta on korvattava. Samoin on muinaismuiston suoja-alueen laita. Toisaalta maa-aineksen ottoluvan epääminen aikaansaa korvausvelvollisuuden vain, jos aluetta ei voi käyttää muuhun hyötyä tuottavaan toimintaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II palstat 443–445.