Ero sivun ”Ranskan ympäriajo 1995” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lax (keskustelu | muokkaukset) Casartelli |
Lax (keskustelu | muokkaukset) Turha rivinvaihto pois |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Kuudestoista etappi [[Tarbes]]ista [[Pau|Pau'hun]] alkoi minuutin hiljaisella hetkellä ja se ajettiin rauhallisella vauhdilla vailla kilpailutarkoitusta. Motorola-tallin kuusi jäljellä ollutta ajajaa ylittivät maalilinjan muiden edellä, ensimmäisenä Casartellin ystävä ja huonetoveri [[Andrea Peron]].<ref name="s135"/><ref>''Helsingin Sanomat'' 20.7.1995</ref> |
Kuudestoista etappi [[Tarbes]]ista [[Pau|Pau'hun]] alkoi minuutin hiljaisella hetkellä ja se ajettiin rauhallisella vauhdilla vailla kilpailutarkoitusta. Motorola-tallin kuusi jäljellä ollutta ajajaa ylittivät maalilinjan muiden edellä, ensimmäisenä Casartellin ystävä ja huonetoveri [[Andrea Peron]].<ref name="s135"/><ref>''Helsingin Sanomat'' 20.7.1995</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 21. tammikuuta 2018 kello 16.07
Ranskan ympäriajo 1995 alkoi 2. heinäkuuta ja päättyi 23. heinäkuuta 1995. Kilpailun voitti ennätyksellisesti viidennen kerran Espanjan Miguel Indurain, toiseksi sijoittui hänelle 4.35 minuuttia hävinnyt Sveitsin Alex Zülle ja kolmas oli Tanskan Bjarne Riis 6.47 minuuttia voittajalle hävinneenä.[1]
Motorola-tallissa ajanut italialainen Fabio Casartelli kaatui vuoristoisella 15. etapilla Saint-Gironsista Cauteretsiin, sai päähänsä pahoja vammoja ja kuoli sairaalassa.[2][3] Samassa kolarissa italialainen Dante Rezze putosi rotkoon ja hänen reisiluunsa katkesi, saksalainen Dirk Baldinger sai lonkkaluuhunsa murtumia ja italialainen Giancarlo Perrini selvisi vammoitta.[3]
Kuudestoista etappi Tarbesista Pau'hun alkoi minuutin hiljaisella hetkellä ja se ajettiin rauhallisella vauhdilla vailla kilpailutarkoitusta. Motorola-tallin kuusi jäljellä ollutta ajajaa ylittivät maalilinjan muiden edellä, ensimmäisenä Casartellin ystävä ja huonetoveri Andrea Peron.[2][4]
Lähteet
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 135, 241. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
- ↑ a b Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 135. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
- ↑ a b Helsingin Sanomat 19.7.1995
- ↑ Helsingin Sanomat 20.7.1995
|
1903 |
1904 |
1905 |
1906 |
1907 |
1908 |
1909 |
1910 |
1911 |
1912 |
1913 |
1914 |
1915 |
1916 |
1917 |
1918 |
1919 |
1920 |
1921 |
1922 |
1923 |
1924 |
1925 |
1926 |
1927 |
1928 |
1929 |
1930 |
1931 |
1932 |
1933 |
1934 |
1935 |
1936 |
1937 |
1938 |
1939 |
1940 |
1941 |
1942 |
1943 |
1944 |
1945 |
1946 |
1947 |
1948 |
1949 |
1950 |
1951 |
1952 |
1953 |
1954 |
1955 |
1956 |
1957 |
1958 |
1959 |
1960 |
1961 |
1962 |
1963 |
1964 |
1965 |
1966 |
1967 |
1968 |
1969 |
1970 |
1971 |
1972 |
1973 |
1974 |
1975 |
1976 |
1977 |
1978 |
1979 |
1980 |
1981 |
1982 |
1983 |
1984 |
1985 |
1986 |
1987 |
1988 |
1989 |
1990 |
1991 |
1992 |
1993 |
1994 |
1995 |
1996 |
1997 |
1998 |
1999 |
2000 |
2001 |
2002 |
2003 |
2004 |
2005 |
2006 |
2007 |
2008 |
2009 |
2010 |
2011 |
2012 |
2013 |
2014 |
2015 |
2016 |
2017 |
2018 |
2019 |
2020 |
2021 |
2022 |
2023
|
