Ero sivun ”Kalevi Seilonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
sakot + kirjat mallineisiin |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Arvo Oskar Kalevi Seilonen''' ([[17. lokakuuta]] [[1937]] [[Mikkeli]] – [[30. toukokuuta]] [[2011]] [[Helsinki]]) oli |
'''Arvo Oskar Kalevi Seilonen''' ([[17. lokakuuta]] [[1937]] [[Mikkeli]] – [[30. toukokuuta]] [[2011]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kirjailija, joka toimi [[1960-luku|1960-luvulta]] alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: ''[[Nuori Voima]]'' (1964–1965), kuvataidelehti ''[[Iris (suomalainen lehti)|Iris]]'' (1968–1969), ''[[Kulttuurivihkot]]'' (1974–1977) ja ''Runous'' (1983–1984). Hän toimi pitkään [[Nuoren Voiman Liitto|Nuoren Voiman Liiton]] lausunnonantajana.<ref name=HSK>{{Lehtiviite | Otsikko=Runoilija tupakoi kuin hullu | Tekijä=Oksanen, Kimmo | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=10.6.2011 | Sivut=C 7 | www=http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/4175/kalevi-seilonen | Viitattu=13.6.2011}}</ref> |
||
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on ''Tosiasioita minusta'', mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman ''Proosarunoja'' jo 1959.<ref name=HSK/> Pääteokset ovat kirjan mittainen runo ''Neljä vallankumousta'' ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä ''Metsäroisto'', josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon. |
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on ''Tosiasioita minusta'', mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman ''Proosarunoja'' jo 1959.<ref name=HSK/> Pääteokset ovat kirjan mittainen runo ''Neljä vallankumousta'' ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä ''Metsäroisto'', josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon. |
||
Versio 29. huhtikuuta 2017 kello 20.05
Arvo Oskar Kalevi Seilonen (17. lokakuuta 1937 Mikkeli – 30. toukokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka toimi 1960-luvulta alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: Nuori Voima (1964–1965), kuvataidelehti Iris (1968–1969), Kulttuurivihkot (1974–1977) ja Runous (1983–1984). Hän toimi pitkään Nuoren Voiman Liiton lausunnonantajana.[1]
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on Tosiasioita minusta, mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman Proosarunoja jo 1959.[1] Pääteokset ovat kirjan mittainen runo Neljä vallankumousta ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä Metsäroisto, josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon.
Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi taistolaiseksi, minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa.[1] Vuonna 1967 Seilonen, Markku Lahtela, Ilpo Saunio ja Tauno Tuomivaara tuomittiin 200 markan sakkoihin sotilaspassiensa hävittämisestä.[2]
Teoksia
- Proosarunoja. Helsinki: tekijä, 1959.
- Tosiasioita minusta. Helsinki: Tammi, 1965.
- Suomalaisia runoja. Helsinki: Tammi, 1966.
- Ilman valloitus. Helsinki: Tammi, 1968.
- Julkisesti karkuun. Helsinki: Tammi, 1969.
- Vehnäpelto kasvaa heinää. Helsinki: Tammi, 1971.
- Vastarintaryhmä. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2886-0.
- Köyhien mökkien punaista. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3830-0.
- Haitarin ääni. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5282-6.
- Neljä vallankumousta. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5458-6.
- Metsäroisto. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-5549-3.
- (Toim.) Toistasataa runoilijaa, suomennosvalikoima, 1989
- Valittuja runoja. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9699-8.
Lähteet
- ↑ a b c Oksanen, Kimmo: Runoilija tupakoi kuin hullu. Helsingin Sanomat, 10.6.2011, s. C 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2011.
- ↑ Kilpinen, Kai: ”Herkkä-omatuntoiset”. Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa (Pro gradu-tutkielma) Huhtikuu 2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2011.