Ero sivun ”Kemiallinen merkki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Käyttäjän 82.128.139.231 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän ZacheBot tekemään versioon. |
Jni (keskustelu | muokkaukset) päivitä suurin nimetty alkuaine |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radiohiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alkuaineen [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C. |
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radiohiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alkuaineen [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C. |
||
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden kemialliset merkit ovat kolmikirjaisia, esimerkiksi Uut = [[ununtrium]]. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on [[ |
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmikirjaisia, esimerkiksi Uut = [[ununtrium]]. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on [[livermorium]] (Lv), numero 116, tosin sitä edeltäviltä ununtriumilta (113) ja [[ununpentium]]ilta (115) pysyvä nimi ja kemiallinen merkki vielä puuttuvat. |
||
Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut [[Johan Gadolin]] ([[Gadolinium]]). |
Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut [[Johan Gadolin]] ([[Gadolinium]]). |
||
Versio 4. tammikuuta 2016 kello 20.03
Kemiallinen merkki on lyhyt, latinalaisia aakkosia käyttävä merkintätapa alkuaineelle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla yhdisteillä on niissä olevien alkuaineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut kemialliset kaavat.
Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on koboltin kemiallinen merkki, kun taas CO on hiilimonoksidin eli hiilen (C) ja hapen (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan lejeerinkien seossuhteita ja reaktioyhtälöissä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella Jöns Jacob Berzeliuksen aloitteesta.[1] Merkit ovat alkuaineiden latinalaisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au (kulta) on peräisin latinan sanasta aurum. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alkuaineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi natriumin ja kaliumin kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa englannin kielessä näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille isotoopeille. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi ydinfysiikassa, lisätään merkin yhteyteen isotoopin massaluku, joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi 14C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. radiohiiltä. Toisinaan lisätään myös alkuaineen järjestysluku merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on 146C.
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmikirjaisia, esimerkiksi Uut = ununtrium. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on livermorium (Lv), numero 116, tosin sitä edeltäviltä ununtriumilta (113) ja ununpentiumilta (115) pysyvä nimi ja kemiallinen merkki vielä puuttuvat.
Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut Johan Gadolin (Gadolinium).
Viitteet
- ↑ John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 138. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.