Ero sivun ”KPV (konekivääri)” versioiden välillä

'''KPV''' ({{k-ru|КПВ}}) KrupnokalibernyiKrupnokaliibernyi Pulemjot Vladimirova ({{k-ru|Крупнокалиберный пулемёт Владимирова}}) on neuvostoliittolais-venäläinen raskaskaliiperinen 14,5 mm [[konekivääri]]. Suomessa on käytössä malliversio KPVT nimikkeellä '''14.5 PSVKK'''.

KPV:n suunnittelutyö sai alkusysäyksensä [[Puna-armeija]]n rintamajoukkojen keskuudessa toisen maailmansodan aikana syntyneestä tarpeesta panssarintorjuntakonekiväärille. Joukot halusivat läpäisyteholtaan vastaavan konekiväärin kuin jo rintamakäytössä olevat 14,5 mm:n [[PTRD]] ja [[PTRS]]-[[panssarintorjuntakivääri]]t. Asetta voitaisiin käyttää esimerkiksi keveitä [[panssarivaunu]]ja, miehistönkuljetusvaunuja ja asepesäkkeitä vastaan. KPV:n suunnittelusta vastasi moskovalaissyntyinen aseinsinööri [[Semjon V. Vladimirov]]. Suunnittelu alkoi joko vuonna 1942 tai 1943 ja ensimmäiset toimivat prototyypit valmistuivat 1944. Ase ei kuitenkaan ehtinyt toisen maailmansodan taisteluihin, sillä se hyväksyttiin sotavarusteeksi vasta vuonna 1949.

Aseen jalkaväkimallin tuontanto jäi melko lyhytikäiseksi, ilmeisesti panssarivaunujen panssarin paksuuden kasvamisen ja panssarintorjunta-aseistuksen kehityksen takia. Aseen toistaiseksi viimeiseksi jäänyt kehitysversio on nimeltään KPVT (ven. КПВТ) KrupnokalibernyiKrupnokaliibernyi Pulemjot Vladimirova tankovyi (ven. Крупнокалиберный пулемёт Владимирова танковый). Nimestään huolimatta tätä versiota käytetään sekä ajoneuvoaseena, että [[ilmatorjunta]]konekiväärinä joko yksi tai useampiaseisissa ilmatorjuntakonekivääreissä. KPVT:ssä on aiempaa lyhyempi laatikko, [[solenoidi]]n avulla toimiva laukaisukoneisto, paksumpi piipun vaippa ja ammutut hylsyt lentävät eteenpäin piipun alta, eivätkä putoa alaspäin, toisin kuin ensimmäisissä jalkaväkikäyttöön tarkoitetuissa aseissa.