Ero sivun ”Andronikos II Palaiologos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p commons fix |
p typo |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Andronikos II Palaiologos''' ([[1260]] – [[13. helmikuuta]] [[1332]]) oli [[Palaiologos]]-sukuun kuulunut [[Bysantin keisari]] vuosina [[1282]]–[[1328]]. Hän oli [[Mikael VIII Palaiologos|Mikael VII Palaiologoksen]] vanhin poika. |
'''Andronikos II Palaiologos''' ([[1260]] – [[13. helmikuuta]] [[1332]]) oli [[Palaiologos]]-sukuun kuulunut [[Bysantin keisari]] vuosina [[1282]]–[[1328]]. Hän oli [[Mikael VIII Palaiologos|Mikael VII Palaiologoksen]] vanhin poika. |
||
Andronikoksen aikana hänen isänsä rakennuttaman laivaston annettiin rappeutua ja Bysantin valtakunnan oli vaikeampi puolustautua [[Venetsia]]a ja [[Genova]]a vastaan. Toisaalta näiden kanssa oli yhteistyötäkin, ja Genova |
Andronikoksen aikana hänen isänsä rakennuttaman laivaston annettiin rappeutua ja Bysantin valtakunnan oli vaikeampi puolustautua [[Venetsia]]a ja [[Genova]]a vastaan. Toisaalta näiden kanssa oli yhteistyötäkin, ja Genova sitoutui huolehtimaan Bysantin merellisestä puolustamisesta. Samalla ottomaanit [[Osman I]]:n johdolla valtasivat miltei koko Bithynian. Andronikos palkkasi [[katalonia]]laisen [[Roger de Flor]]in taistelemaan turkkilaisia vastaan. Katalonialaisista ja [[aragonia]]laisista koostuva [[katalonialainen komppania]] (''Companyia Catalana'') kukisti turkkilaiset, mutta Roger de Flor osoittautui itse suuremmaksi uhaksi keisarikunnalle. Andronikoksen poika Mikael onnistui salamurhaamaan de Florin vuonna [[1305]]. Tästä syystä komppania julisti sodan Andronikokselle. Komppania soti [[Traakia]]ssa ja [[Makedonia]]ssa ennen kun se valtasi itselleen [[Ateenan ruhtinaskunta|Ateenan ruhtinaskunnan]].<ref name=syy>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero) | Sivu = 733-4 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1976 | Isbn= 951-1-02233-4}}</ref> |
||
| ⚫ | Vuodesta [[1320]] eteenpäin Andronikos soti pojanpoikaansa, hallitsijana nimeä [[Andronikos III Palaiologos]] käyttänyttä nuorta prinssiä vastaan. Riidan syynä oli, että prinssin kätyrit surmasivat juonitteluissaan erehdyksessä tämän veljen Manuelin, mistä hallitsija vihastui ja riisti pojanpojaltaan vallanperimysoikeuden. Pojanpoika voitti sisällissodan, ja vanha hallitsija luopui vallasta vuonna 1328 ja kuoli vuonna 1332.<ref name=syy /> |
||
| ⚫ | Vuodesta [[1320]] eteenpäin Andronikos soti pojanpoikaansa, hallitsijana nimeä [[Andronikos III Palaiologos]] käyttänyttä nuorta prinssiä vastaan. Riidan syynä oli, että prinssin kätyrit surmasivat juonitteluissaan erehdyksessä tämän veljen Manuelin, mistä hallitsija vihastui ja riisti pojanpojaltaan vallanperimysoikeuden. Pojanpoika voitti sisällissodan, ja vanha hallitsija luopui vallasta vuonna 1328 ja kuoli vuonna 1332.<ref name=syy /> |
||
== Lähteet== |
== Lähteet== |
||
Versio 26. heinäkuuta 2015 kello 13.14
Andronikos II Palaiologos (1260 – 13. helmikuuta 1332) oli Palaiologos-sukuun kuulunut Bysantin keisari vuosina 1282–1328. Hän oli Mikael VII Palaiologoksen vanhin poika.
Andronikoksen aikana hänen isänsä rakennuttaman laivaston annettiin rappeutua ja Bysantin valtakunnan oli vaikeampi puolustautua Venetsiaa ja Genovaa vastaan. Toisaalta näiden kanssa oli yhteistyötäkin, ja Genova sitoutui huolehtimaan Bysantin merellisestä puolustamisesta. Samalla ottomaanit Osman I:n johdolla valtasivat miltei koko Bithynian. Andronikos palkkasi katalonialaisen Roger de Florin taistelemaan turkkilaisia vastaan. Katalonialaisista ja aragonialaisista koostuva katalonialainen komppania (Companyia Catalana) kukisti turkkilaiset, mutta Roger de Flor osoittautui itse suuremmaksi uhaksi keisarikunnalle. Andronikoksen poika Mikael onnistui salamurhaamaan de Florin vuonna 1305. Tästä syystä komppania julisti sodan Andronikokselle. Komppania soti Traakiassa ja Makedoniassa ennen kun se valtasi itselleen Ateenan ruhtinaskunnan.[1]
Vuodesta 1320 eteenpäin Andronikos soti pojanpoikaansa, hallitsijana nimeä Andronikos III Palaiologos käyttänyttä nuorta prinssiä vastaan. Riidan syynä oli, että prinssin kätyrit surmasivat juonitteluissaan erehdyksessä tämän veljen Manuelin, mistä hallitsija vihastui ja riisti pojanpojaltaan vallanperimysoikeuden. Pojanpoika voitti sisällissodan, ja vanha hallitsija luopui vallasta vuonna 1328 ja kuoli vuonna 1332.[1]
Lähteet
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 733-4. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4.
- John Julius Norwich: Byzantium: The Decline and Fall. Viking, 1991. ISBN 0-679-41650-1.
| Edeltäjä: Mikael VIII Palaiologos |
Bysantin keisari |
Seuraaja: Andronikos III Palaiologos |