Ero sivun ”Igor Vahros” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi luokkaan Suomalaiset professorit |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
{{AAKKOSTUS:Vahros, Igor}} |
{{AAKKOSTUS:Vahros, Igor}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset kielitieteilijät]] |
[[Luokka:Suomalaiset kielitieteilijät]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset kirjallisuustieteilijät]] |
[[Luokka:Suomalaiset kirjallisuustieteilijät]] |
||
| Rivi 35: | Rivi 36: | ||
[[Luokka:Vuonna 1917 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1917 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1996 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1996 kuolleet]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
|||
Versio 28. kesäkuuta 2015 kello 21.24
Igor Vahros vuoteen 1942 Vahromejev[1] (7. tammikuuta 1917 Pietari – 23. kesäkuuta 1996 Helsinki)[1] oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli Helsingin yliopistossa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1980.[2][3] Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi Urho Kekkosen epävirallisena tulkkina.[4]
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän suomensi talvisodan aikana sotasaalisasiakirjoja ja kuulusteli sotavankeja. Jatkosodan alettua Vahros sijoitettiin Päämajan liikkuvaan tiedustelukeskukseen Osasto Raskiin jonka tehtävänä oli agenttitiedustelun järjestäminen. Vahros toimi kouluttajana Äänislinnan Tiedustelijainkoulussa. Hän opetti koulussa psykologiaa, piti maailmanpolitiikkaan liittyviä tilannekatsauksia, kirjoitti vakoojien käyttämät peitetarinat ja johti myös koulun orkesteria ja kuoroa. Kirjailija Mikko Porvali käytti teoksensa Salainen tiedustelija lähdemateriaalina Vahroksen sotavuosien päiväkirjoja ja rintamalta kotiin kirjoittamia kirjeitä.[5]
Rauhan tultua hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.[4]
Vahros oli yksi kansainvälisen Dostojevski-seuran perustajista ja seuran johtokunnan pitkäaikainen jäsen. Hän suomensi Aleksei Tolstoin romaanitrilogian Kärsimysten tie. Vahros palkittiin Pushkin-mitalilla neuvostoliittolaisen kulttuurityön edistämisestä. [3]
Vahrosin tytär Muusa Savijärvi (s. 1936) on Joensuun yliopiston venäjän kielen emeritusprofessori.[6][2]
Teokset
- Zur Geschichte und Folklore der grossrussischen Sauna. Suomalainen tiedeakatemia: Akateeminen kirjakauppa, 1966
- Suomalais-venäläinen sanakirja, A. Scherbakoffin kanssa, Russki jazyk, 1975
- Docendo discimus, University of Helsinki. Department of Slavonic Languages, Yliopistopaino 1986. Sarja:Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 (Juhlakirja professori Igor Vahroksen 70-vuotispäiväksi 7.1.1987.) ISBN 951-45-4127-8
Lähteet
- ↑ a b Uppslagsverket Finland: Vahros Igor
- ↑ a b Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000: Venäjän kieli ja kirjallisuus sekä slaavilainen filologia
- ↑ a b Perttti Virtaranta: Professori Igor Vahros. Helsingin Sanomat 5.7.1996
- ↑ a b Jarmo Huhtanen, Sodan ajan vakoojista selviytyi luultua useampi. Helsingin Sanomat 12.10.2012 sivu A 8
- ↑ Yle uutiset Keski-Suomi 12.10.2012 : Salainen tiedustelija avaa oven säälimättömään tiedustelusotaan
- ↑ Veronica Shenshin: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri suomessa. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin. Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti. 2008. S. 82–83.
Kirjallisuutta
- Porvali, Mikko: Salainen tiedustelija – suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2012. ISBN 978-951-796-849-2. }
- Porvali, Mikko: Vakoojakoulu: Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-951-796-655-9.