Ero sivun ”Nikolai Karamzin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kv |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
'''Nikolai Mihailovitš Karamzin''' ({{k-ru|Никола́й Миха́йлович Карамзи́н}}; [[12. joulukuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: [[1. joulukuuta]])</small> [[1766]] Mihailovsk, [[Simbirskin ujesti]] – [[3. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: [[22. toukokuuta]])</small> [[1826]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli venäläinen kirjailija, kielimies ja historioitsija. Hän oli merkittävä kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen. |
'''Nikolai Mihailovitš Karamzin''' ({{k-ru|Никола́й Миха́йлович Карамзи́н}}; [[12. joulukuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: [[1. joulukuuta]])</small> [[1766]] Mihailovsk, [[Simbirskin ujesti]] – [[3. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: [[22. toukokuuta]])</small> [[1826]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli venäläinen kirjailija, kielimies ja historioitsija. Hän oli merkittävä kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen. |
||
Karamzin opiskeli [[Moskovan yliopisto]]ssa kirjoittamista 1781–1782.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hist.msu.ru/Science/HisUni/Profess/Students/Studalph.htm | Nimeke = Замечательные питомцы студентов Московского университета XVIII–XIX веков| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = hist.msu.ru| Viitattu = 5.8.2014 }}</ref> Karamzin matkusteli [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopassa]] 1789–90 ja julkaisi klassiseksi tulleen matkakuvauksen ''Pisma russkogo putešestvennika'' (1791–92). Hänen päätyönsä on 12-osainen Venäjän historia ''Istorija gosudarstva rossijskogo'' (1816–29). Hänet nimettiin [[Pietarin |
Karamzin opiskeli [[Moskovan yliopisto]]ssa kirjoittamista 1781–1782.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hist.msu.ru/Science/HisUni/Profess/Students/Studalph.htm | Nimeke = Замечательные питомцы студентов Московского университета XVIII–XIX веков| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = hist.msu.ru| Viitattu = 5.8.2014 }}</ref> Karamzin matkusteli [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopassa]] 1789–90 ja julkaisi klassiseksi tulleen matkakuvauksen ''Pisma russkogo putešestvennika'' (1791–92). Hänen päätyönsä on 12-osainen Venäjän historia ''Istorija gosudarstva rossijskogo'' (1816–29). Hänet nimettiin [[Pietarin keisarillinen tiedeakatemia|Pietarin keisarillisen tiedeakatemian]] kunniajäseneksi ja [[Venäjän keisarillinen akatemia|Venäjän keisarillisen akatemian]] täysjäseneksi. Nämä nimitykset tulivat hänen ansioidensa lisäksi [[Napoleonin sodat|Napoleonin hyökkäyksestä Venäjälle]], mikä sai tsaari [[Aleksanteri I]]:n nimittämään Karamzinin entisen vastustajan ja akatemian puheenjohtajan amiraali [[Aleksandr Šiškin]]in [[valtiosihteeri]]ksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pravoslavie.ru/jurnal/1409.htm | Nimeke = Все начиналось со словаря| Tekijä = Artemi Jermakov| Ajankohta = | Julkaisija = pravoslavije.ru| Viitattu = 5.8.2014 }}</ref> |
||
[[Tiedosto:1000_Karamzin.jpg|left|thumb|200px|Karamzin veistettynä Tuhatvuotisen Venäjän patsaaseen Novgorodissa]] |
[[Tiedosto:1000_Karamzin.jpg|left|thumb|200px|Karamzin veistettynä Tuhatvuotisen Venäjän patsaaseen Novgorodissa]] |
||
Versio 17. toukokuuta 2015 kello 00.23
.jpg)
Nikolai Mihailovitš Karamzin (ven. Никола́й Миха́йлович Карамзи́н; 12. joulukuuta (J: 1. joulukuuta) 1766 Mihailovsk, Simbirskin ujesti – 3. kesäkuuta (J: 22. toukokuuta) 1826 Pietari) oli venäläinen kirjailija, kielimies ja historioitsija. Hän oli merkittävä kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen.
Karamzin opiskeli Moskovan yliopistossa kirjoittamista 1781–1782.[1] Karamzin matkusteli Keski-Euroopassa 1789–90 ja julkaisi klassiseksi tulleen matkakuvauksen Pisma russkogo putešestvennika (1791–92). Hänen päätyönsä on 12-osainen Venäjän historia Istorija gosudarstva rossijskogo (1816–29). Hänet nimettiin Pietarin keisarillisen tiedeakatemian kunniajäseneksi ja Venäjän keisarillisen akatemian täysjäseneksi. Nämä nimitykset tulivat hänen ansioidensa lisäksi Napoleonin hyökkäyksestä Venäjälle, mikä sai tsaari Aleksanteri I:n nimittämään Karamzinin entisen vastustajan ja akatemian puheenjohtajan amiraali Aleksandr Šiškinin valtiosihteeriksi.[2]
Karamzin lasketaan venäläiseksi vastineeksi Jules Micheletille, Edward Gibbonille, E.G. Geijerille ja Topeliukselle. Karamzin oli myös konservatiivi ja tuki niitä Venäjän aatelisia, jotka vastustivat tsaarin reformeja.
Lähteet
- ↑ Замечательные питомцы студентов Московского университета XVIII–XIX веков hist.msu.ru. Viitattu 5.8.2014.
- ↑ Artemi Jermakov: Все начиналось со словаря pravoslavije.ru. Viitattu 5.8.2014.
