Ero sivun ”Tapaluokka” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 13481664, jonka teki 178.55.155.168 (keskustelu) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi]], [[optatiivi]] ja hieman myöhemmin ”löydetty” [[aggressiivi]] eli ponsitapa. |
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi]], [[optatiivi]] ja hieman myöhemmin ”löydetty” [[aggressiivi]] eli ponsitapa. |
||
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi) |
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]] [[Saksan kieli|Saksan]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi). Muita harvinaisempia harvinaisempia moduksia ovat [[miratiivi]] [[partisipiaali]]. |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
Versio 15. huhtikuuta 2015 kello 22.53
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria. Modus ilmaisee puhujan suhtautumista predikaatin kuvaamaan toimintaan.
Suomen kielen neljä keskeistä tapaluokkaa ovat
- indikatiivi eli tositapa,
- imperatiivi eli käskytapa,
- konditionaali eli ehtotapa ja
- potentiaali eli mahtotapa, jota nykyään käytetään lähinnä kirjakielessä.
Harvinaisempina suomessa esiintyvät eventiivi, optatiivi ja hieman myöhemmin ”löydetty” aggressiivi eli ponsitapa.
Romaanisissa kielissä tunnetaan myös subjunktiivi (jota latinan, italian Saksan ja portugalin kieliopeissa kutsutaan konjunktiiviksi). Muita harvinaisempia harvinaisempia moduksia ovat miratiivi partisipiaali.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Suomen kielen verbien taivutuskaava Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava