Ero sivun ”Ben Renvall” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
jusseista asiaa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
== Henkilöhistoria == |
== Henkilöhistoria == |
||
Ben Renvall opiskeli [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa 1927–1932 ja aloitti terrakottaveistosten valun ja polton. Hän toimi samalla vuodesta 1927 seitsemän vuoden aikana kuvanveistäjä [[Wäinö Aaltonen|Wäinö Aaltosen]] ateljeessa apulaisena vuoteen 1934. Ensiksi hän avusti [[Hirvensalo]]ssa Tampereen [[Hämeensillan Pirkkalaisveistokset|Hämeensillan veistosten]] figuuria ''Eränkävijä'', sitten [[NMKY]]:n talossa sijaitsevassa työhuoneessa ''Veronkantajaa'' ja Aaltosen uudessa [[Kulosaari|Kulosaaren]] ateljeessa ''Kauppiasta'' ja ''[[Suomen neito (patsas)|Suomen neitoa]]'' tehtäessä. |
Ben Renvall lähti koulusta valmistuttuaan sotimaan osallistuen Aunuksen retkeen 1919 ja aloitti tämän jälkeen työn höyrylaivan lämmittäjänä. Sittemmin Renvall opiskeli [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa 1927–1932 ja aloitti terrakottaveistosten valun ja polton. Hän toimi samalla vuodesta 1927 seitsemän vuoden aikana kuvanveistäjä [[Wäinö Aaltonen|Wäinö Aaltosen]] ateljeessa apulaisena vuoteen 1934. Ensiksi hän avusti [[Hirvensalo]]ssa Tampereen [[Hämeensillan Pirkkalaisveistokset|Hämeensillan veistosten]] figuuria ''Eränkävijä'', sitten [[NMKY]]:n talossa sijaitsevassa työhuoneessa ''Veronkantajaa'' ja Aaltosen uudessa [[Kulosaari|Kulosaaren]] ateljeessa ''Kauppiasta'' ja ''[[Suomen neito (patsas)|Suomen neitoa]]'' tehtäessä. |
||
Renvallin teoksia oli ensi kertaa esillä 1930. Hän toimi kuvanveiston opettajana [[Suomen Taideakatemian koulu]]ssa 1941–1953. Renvall muutti [[Lallukan taiteilijakoti]]in 1959. |
Renvallin teoksia oli ensi kertaa esillä 1930. Hän toimi kuvanveiston opettajana [[Suomen Taideakatemian koulu]]ssa 1941–1953. Renvall muutti [[Lallukan taiteilijakoti]]in 1959. |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
[[Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät|Renvall,Ben]] |
[[Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät|Renvall,Ben]] |
||
[[Luokka:Pro Finlandia -palkitut]] |
[[Luokka:Pro Finlandia -palkitut]] |
||
[[Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1903 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1903 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1979 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1979 kuolleet]] |
||
Versio 5. kesäkuuta 2014 kello 15.35
Tancred Benjamin (Ben) Renvall (3. huhtikuuta 1903 Suomusjärvi – 9. huhtikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.
Henkilöhistoria
Ben Renvall lähti koulusta valmistuttuaan sotimaan osallistuen Aunuksen retkeen 1919 ja aloitti tämän jälkeen työn höyrylaivan lämmittäjänä. Sittemmin Renvall opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1927–1932 ja aloitti terrakottaveistosten valun ja polton. Hän toimi samalla vuodesta 1927 seitsemän vuoden aikana kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa apulaisena vuoteen 1934. Ensiksi hän avusti Hirvensalossa Tampereen Hämeensillan veistosten figuuria Eränkävijä, sitten NMKY:n talossa sijaitsevassa työhuoneessa Veronkantajaa ja Aaltosen uudessa Kulosaaren ateljeessa Kauppiasta ja Suomen neitoa tehtäessä.
Renvallin teoksia oli ensi kertaa esillä 1930. Hän toimi kuvanveiston opettajana Suomen Taideakatemian koulussa 1941–1953. Renvall muutti Lallukan taiteilijakotiin 1959.
Renvallin ensimmäinen vaimo oli kuvanveistäjä Essi o.s. Lähteen kanssa. Toisen avioliiton hän solmi taidemaalari Pirkko Lanton kanssa.
Renvallille myönnettiin Pro Finlandia -palkinto 1953 ja Cavaliere al Merito della Republica Italiana (Rooma 1960). Taiteilijaeläkkeen hän sai 1961. Renvall on ollut kahteen otteeseen Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari.
Jussi-patsaan tekijä
Renvall valmisti vuonna 1944 ensimmäiset suomalaisille elokuvan tekijöille jaettavat Jussi-patsaat.[1] Elokuvatoimittaja Annikki Arni muisteli vuosia myöhemmin, että Jussi-palkinnon perustamisvaiheessa Elokuvajournalistit lähetti toimittaja Paulan Talaskiven kertomaan patsasideasta Renvallille. Hän lupautui tekemään alkuperäispatsaan ja muotin ilmaiseksi.[2]
Lähteet
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3489, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3