Ero sivun ”Chaïm Perelman” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Lisäsin loppuun Katso myös -kohdan ja sinne linkin artikkeliin Uusi retoriikka, jossa käsitellään enemmän Perelmanin teoriaa. |
|||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
* {{Kirjaviite|Tekijä=Perelman, Chaïm|Nimeke=Retoriikan valtakunta|Selite=(L’empire rhétorique, 1977.) Suomentanut Leevi Lehto. 2. painos 2007|Julkaisupaikka=Tampere|Julkaisija=Vastapaino|Vuosi=1996|Tunniste=ISBN 951-768-004-X}} |
* {{Kirjaviite|Tekijä=Perelman, Chaïm|Nimeke=Retoriikan valtakunta|Selite=(L’empire rhétorique, 1977.) Suomentanut Leevi Lehto. 2. painos 2007|Julkaisupaikka=Tampere|Julkaisija=Vastapaino|Vuosi=1996|Tunniste=ISBN 951-768-004-X}} |
||
== Katso myös == |
|||
* [[Uusi retoriikka]] |
|||
{{Tynkä/Filosofia}} |
{{Tynkä/Filosofia}} |
||
Versio 12. helmikuuta 2014 kello 12.32
Chaïm Perelman (20. toukokuuta 1912, Varsova – 22. tammikuuta 1984, Bryssel) oli puolalaissyntyinen, uransa Belgiassa luonut oikeusfilosofi, jota pidetään 1900-luvun yhtenä merkittävimpänä argumentaatioteoereetikkona.
Perelmanin tunnetuin teos on Lucie Olbrechts-Tytecan kanssa kirjoitettu Traité de l'argumentation - la nouvelle rhétorique (1958), joka on käännetty englanniksi nimellä The New Rhetoric: A Treatise on Argumentation (1969). Teos on yksi niinkutsutun uuden retoriikan merkkipaaluista. Perelmanilta on suomennettu kokoomateos Retoriikan valtakunta (1996).
Elämä
Perelman muutti vuonna 1925 perheensä kanssa Varsovasta Brysseliin. Muutama vuosi myöhemmin hän aloitti opinnot Brysselin yliopistossa, jossa hän myös teki pitkän uran. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1934 ja myöhemmin uudelleen vuonna 1938 Gottlob Fregeä koskevalla väitöskirjallaan, minkä jälkeen jäi luennoitsijaksi yliopistoon. Hän oli myös toisen maailmansodan päättyessä nuorin yliopistossa koskaan ollut professori.
Perelman kuoli kotonaan Brysselissä sydänkohtaukseen tammikuussa 1984.
Suomennettu teos
- Perelman, Chaïm: Retoriikan valtakunta. (L’empire rhétorique, 1977.) Suomentanut Leevi Lehto. 2. painos 2007. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-768-004-X.