Ero sivun ”Hotelli Seurahuone (Helsinki)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Hotelli Seurahuone''' on vuonna 1833 Helsinkiin perustettu hotelli. Se toimi alkuun [[Kauppatori (Helsinki)|Kauppatorin]] varrella Pohjoisesplanadi 11:ssa rakennuksessa, joka nykyisin on [[Helsingin kaupungintalo]]. 1900-luvun alkupuolella se siirtyi [[Helsingin rautatieasema|Rautatieasemaa]] vastapäätä Kaivokatu 9:ään valmistuneen [[Vakuutusyhtiö Kaleva]]n rakennuksen tiloihin.<ref name=KB>[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8917/ Louis Kleineh, Kansallisbiografia,] viitattu 23.4.2013</ref><ref name=hist>[http://www.hotelliseurahuone.fi/hotelli/fi_FI/historia/ Seurahuoneen historia,]</ref> |
'''Hotelli Seurahuone''' on vuonna 1833 Helsinkiin perustettu hotelli. Se toimi alkuun [[Kauppatori (Helsinki)|Kauppatorin]] varrella Pohjoisesplanadi 11:ssa rakennuksessa, joka nykyisin on [[Helsingin kaupungintalo]]. 1900-luvun alkupuolella se siirtyi [[Helsingin rautatieasema|Rautatieasemaa]] vastapäätä Kaivokatu 9:ään valmistuneen [[Vakuutusyhtiö Kaleva]]n rakennuksen tiloihin.<ref name=KB>[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8917/ Louis Kleineh, Kansallisbiografia,] viitattu 23.4.2013</ref><ref name=hist>[http://www.hotelliseurahuone.fi/hotelli/fi_FI/historia/ Seurahuoneen historia,]</ref> |
||
Hotellilla oli 1800-luvun puolivälistä lähtien keskeinen asema Helsingin kulttuurielämässä. Sen johdossa ovat olleet muun muassa [[Alexander Adlivankin]]<ref name="SP">Satu Pajuriutta. Kartanomiljöö vaihtuu huvipuistoon. Helsingin Sanomat 12.2.2014 s. A 20</ref>, W. Vohs, hänen jälkeensä |
Hotellilla oli 1800-luvun puolivälistä lähtien keskeinen asema Helsingin kulttuurielämässä. Sen johdossa ovat olleet muun muassa [[Alexander Adlivankin]]<ref name="SP">Satu Pajuriutta. Kartanomiljöö vaihtuu huvipuistoon. Helsingin Sanomat 12.2.2014 s. A 20</ref>, W. Vohs, hänen jälkeensä [[Louis Kleineh]] vuoteen 1861 ja Adolf Holmgren 1861–1882. Kleineh yritti vielä 1862 saada Seurahuoneen takaisin hoitoonsa ja myi siinä tarkoituksessa pois toisen ravintolansa. Vuonna 1887 perustetusta [[Hotelli Kämp]]istä Seurahuone sai kovan kilpailijan. Seurahuone siirtyi 1902 kaupungin omistukseen, ja hotelli- ja ravintolatoiminnan vastuu siirtyi [[Wilhelm Noschis]]ille vuoteen 1912, jolloin se siirtyi hänen vaimonsa Anna Noschiksen nimiin. Noschiksen aikana toiminta siirtyi Kaivokadulle.<ref name=KB/> Anna Noschis vastasi hotellista 1970-luvulle, jolloin Kaleva uhkasi muuttaa tilat supermarketiksi. Uhka kuitenkin väistyi, ja vastuunkantajaksi tuli Vuoristo-yhtiöt.<ref name=hist/> |
||
Sittemmin ravintolaa piti pitkään [[Elanto]] ja sen jälkeen [[Restel]], ensin yhteistyössä Elannon kanssa.<ref name=hist/> |
Sittemmin ravintolaa piti pitkään [[Elanto]] ja sen jälkeen [[Restel]], ensin yhteistyössä Elannon kanssa.<ref name=hist/> |
||
Versio 12. helmikuuta 2014 kello 08.42
Hotelli Seurahuone on vuonna 1833 Helsinkiin perustettu hotelli. Se toimi alkuun Kauppatorin varrella Pohjoisesplanadi 11:ssa rakennuksessa, joka nykyisin on Helsingin kaupungintalo. 1900-luvun alkupuolella se siirtyi Rautatieasemaa vastapäätä Kaivokatu 9:ään valmistuneen Vakuutusyhtiö Kalevan rakennuksen tiloihin.[1][2]
Hotellilla oli 1800-luvun puolivälistä lähtien keskeinen asema Helsingin kulttuurielämässä. Sen johdossa ovat olleet muun muassa Alexander Adlivankin[3], W. Vohs, hänen jälkeensä Louis Kleineh vuoteen 1861 ja Adolf Holmgren 1861–1882. Kleineh yritti vielä 1862 saada Seurahuoneen takaisin hoitoonsa ja myi siinä tarkoituksessa pois toisen ravintolansa. Vuonna 1887 perustetusta Hotelli Kämpistä Seurahuone sai kovan kilpailijan. Seurahuone siirtyi 1902 kaupungin omistukseen, ja hotelli- ja ravintolatoiminnan vastuu siirtyi Wilhelm Noschisille vuoteen 1912, jolloin se siirtyi hänen vaimonsa Anna Noschiksen nimiin. Noschiksen aikana toiminta siirtyi Kaivokadulle.[1] Anna Noschis vastasi hotellista 1970-luvulle, jolloin Kaleva uhkasi muuttaa tilat supermarketiksi. Uhka kuitenkin väistyi, ja vastuunkantajaksi tuli Vuoristo-yhtiöt.[2]
Sittemmin ravintolaa piti pitkään Elanto ja sen jälkeen Restel, ensin yhteistyössä Elannon kanssa.[2]
Lähteet
- ↑ a b Louis Kleineh, Kansallisbiografia, viitattu 23.4.2013
- ↑ a b c Seurahuoneen historia,
- ↑ Satu Pajuriutta. Kartanomiljöö vaihtuu huvipuistoon. Helsingin Sanomat 12.2.2014 s. A 20
Kirjallisuutta
- A. Krohn, Ikimuistoisessa seurassa : 150-vuotias Seurahuone. 1983