Ero sivun ”Mauri Karvetti” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Mauri Karvetti''' (s. 9. kesäkuuta 1927 |
'''Mauri Karvetti''' (s. 9. kesäkuuta 1927 [[Naantali]]) on suomalainen elinkeinovaikuttaja ja [[vuorineuvos]] (1982). Hän toimi vuosina 1973–1985 [[Raisio (yritys)|Raision Tehtaiden]] pääjohtajana. Hänen isänsä oli maanviljelysneuvos [[Einari Karvetti]] (Karlström). |
||
Mauri Karvetti valmistui ylioppilaaksi vuonna 1945 ja [[agronomi]]ksi vuonna 1952. Hän siirtyi Raision Tehtaiden palvelukseen toukokuussa 1953 ja toimi siellä melkein yhdeksän vuoden ajan, viimeksi yhtiön hankintajohtajana, kunnes Lounais-Suomen Osuusteurastamo (nyk. [[LSO Osuuskunta]]) kutsui hänet toimitusjohtajakseen vuonna 1962. Karvetti oli uuden sukupolven yritysjohtaja, joka sovelsi uudenaikaisia amerikkalaisia liikkeenjohdon menetelmiä ja ajatuksia, joissa korostuivat tehokkuus ja taloudellisuus voimakkammin kuin aikaisemmin. |
Mauri Karvetti syntyi [[Karvetti|Karvetin]] tilalla Naantalissa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1945 ja [[agronomi]]ksi vuonna 1952. Hän siirtyi Raision Tehtaiden palvelukseen toukokuussa 1953 ja toimi siellä melkein yhdeksän vuoden ajan, viimeksi yhtiön hankintajohtajana, kunnes Lounais-Suomen Osuusteurastamo (nyk. [[LSO Osuuskunta]]) kutsui hänet toimitusjohtajakseen vuonna 1962. Karvetti oli uuden sukupolven yritysjohtaja, joka sovelsi uudenaikaisia amerikkalaisia liikkeenjohdon menetelmiä ja ajatuksia, joissa korostuivat tehokkuus ja taloudellisuus voimakkammin kuin aikaisemmin. |
||
LSO:sta Karvetti siirtyi kesäkuussa 1973 uudestaan Raision Tehtaiden palvelukseen, yhtymän pääjohtajaksi. Tässä tehtävässä Karvetti oli vuoteen 1985.<ref>"Jyvä, joka iti". Raision Yhtymän tarina 1939–1989, s. 300– sekä "Lihan tähden kaikki työ". LSO:n 75-vuotishistoriikki, Jyväskylä 1988, s. 164–165</ref> |
|||
Karvetin luottamustoimiin kuuluivat muun muassa Elintarviketeollisuuden liiton hallituksen jäsenyys, keskinäisen vakuutusyhtiön [[Eläke-Fennia|Eläke-Varman]] hallintoneuvoston jäsenyys ja vakuutusyhtiö [[Kaleva (vakuutusyhtiö)|Kalevan]] hallintoneuvoston jäsenyys. |
Karvetin luottamustoimiin kuuluivat muun muassa Elintarviketeollisuuden liiton hallituksen jäsenyys, keskinäisen vakuutusyhtiön [[Eläke-Fennia|Eläke-Varman]] hallintoneuvoston jäsenyys ja vakuutusyhtiö [[Kaleva (vakuutusyhtiö)|Kalevan]] hallintoneuvoston jäsenyys. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Rivi 12: | Rivi 12: | ||
{{tynkä/Henkilö}} |
{{tynkä/Henkilö}} |
||
{{ |
{{AAKKOSTUS:Karvetti, Mauri}} |
||
⚫ | |||
⚫ | |||
[[Luokka:Vuorineuvokset]] |
[[Luokka:Vuorineuvokset]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1927 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1927 syntyneet]] |
Versio 8. joulukuuta 2013 kello 23.07
Mauri Karvetti (s. 9. kesäkuuta 1927 Naantali) on suomalainen elinkeinovaikuttaja ja vuorineuvos (1982). Hän toimi vuosina 1973–1985 Raision Tehtaiden pääjohtajana. Hänen isänsä oli maanviljelysneuvos Einari Karvetti (Karlström).
Mauri Karvetti syntyi Karvetin tilalla Naantalissa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1945 ja agronomiksi vuonna 1952. Hän siirtyi Raision Tehtaiden palvelukseen toukokuussa 1953 ja toimi siellä melkein yhdeksän vuoden ajan, viimeksi yhtiön hankintajohtajana, kunnes Lounais-Suomen Osuusteurastamo (nyk. LSO Osuuskunta) kutsui hänet toimitusjohtajakseen vuonna 1962. Karvetti oli uuden sukupolven yritysjohtaja, joka sovelsi uudenaikaisia amerikkalaisia liikkeenjohdon menetelmiä ja ajatuksia, joissa korostuivat tehokkuus ja taloudellisuus voimakkammin kuin aikaisemmin.
LSO:sta Karvetti siirtyi kesäkuussa 1973 uudestaan Raision Tehtaiden palvelukseen, yhtymän pääjohtajaksi. Tässä tehtävässä Karvetti oli vuoteen 1985.[1]
Karvetin luottamustoimiin kuuluivat muun muassa Elintarviketeollisuuden liiton hallituksen jäsenyys, keskinäisen vakuutusyhtiön Eläke-Varman hallintoneuvoston jäsenyys ja vakuutusyhtiö Kalevan hallintoneuvoston jäsenyys.
Lähteet
- ↑ "Jyvä, joka iti". Raision Yhtymän tarina 1939–1989, s. 300– sekä "Lihan tähden kaikki työ". LSO:n 75-vuotishistoriikki, Jyväskylä 1988, s. 164–165