Ero sivun ”Noarootsi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Kirjoitusvirhe korjattu |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 116: | Rivi 116: | ||
[[Luokka:Läänemaa]] |
[[Luokka:Läänemaa]] |
||
[[Luokka:Viron kunnat]] |
[[Luokka:Viron kunnat]] |
||
[[de:Noarootsi]] |
|||
[[et:Noarootsi vald]] |
|||
[[en:Noarootsi Parish]] |
|||
[[pl:Gmina Noarootsi]] |
|||
Versio 24. elokuuta 2013 kello 21.39
| Noarootsi Nuckö |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
 |
|
| Valtio | Viro |
| Maakunta | Läänemaa |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 296 km² |
| Väkiluku (2010) | 895 |
| – Väestötiheys | 3[1] as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
Noarootsi (ruots. Nuckö) on kunta Läänemaan maakunnassa, Viron länsirannikolla. Se sijaitsee noin 37 kilometrin päässä Läänemaan keskuksesta Haapsalusta. Noarootsin keskus on Pürksin kylä (ruots. Birkas). Noarootsi on vironruotsalaisten tärkeimpiä keskuksia[2].
Maantiede
Noarootsin kunnan pinta-ala on 296 km², ja sillä on noin sata kilometriä rantaviivaa. Kunnan pinta-alasta 29 127 hehtaaria sijaitsee mantereella, ja loput 513 hehtaaria ovat saaria. Kunnan suurin saari on Osmussaari, jonka pinta-ala on 481 hehtaaria. Muita suuria saaria ovat Mõisasaar (15 ha), Umpasaar (8,7 ha) ja Ulasrahu (6,8 ha). Pinnanmuodostelmiltaan kunta on hyvin tasainen. Aluetta hallitsevat mäntymetsiköt ja hiekkadyynit. Suurin joki on Nõvajoki, joka on 22 kilometriä pitkä. Suurin järvi on Sutlepa meri, jonka pinta-ala on 202 hehtaaria.[1]
Noarootsi koostui alun perin saarista, ja se on yhtynyt mantereeseen vasta hiljattain maan kohoamisen seurauksena. Vielä 1700-luvulla Noarootsin ja mantereen välisessä salmessa saattoi purjehtia. Esimerkiksi Pietari Suuri teki näin purjehtiessaan Haapsaluun vuonna 1715.[2] Vuonna 1782 põltsamaalainen pastori A. W. Hupel kirjoitti, että salmen vesi on korkealla vain sopivien merituulien aikaan. Muuten saarelle saattoi päästä hevosella.[3]
Luonto
Keväisin Noarootsin alueelle tulee kymmeniä tuhansia muuttavia lintuja, ja aluetta pidetään yhtenä Viron parhaista lintubongauspaikoista. Pürksin kartanolla kasvaa muualla Virossa harvinainen valkoinen pyökki.[4] Noarootsin alueella sijaitsevat Osmussaaren ja Neven maisemapuistot, sekä Silman ja Leidissoon luonnonpuistot.[1]
Kylät
Noarootsiin kuuluu kaikkiaan 23 kylää, joilla kaikilla on virallinen ruotsinkielinen nimi. Kylät ovat Aulepa/Dirslätt, Dirhami/Derhamn, Einbi/Enby, Elbiku/Ölbäck, Hara/Harga, Hosby, Höbringi/ Höbring, Kudani/Gutanäs, Osmussaare/Odensholm, Paslepa/Pasklep, Pürksi/Birkas, Riguldi/Rickul, Rooslepa/Roslep, Saare/Lyckholm, Spithami/Spithamn, Sutlepa/Sutlep, Suur-Nõmmküla/Klottorp, Tahu/Skåtanäs, Tuksi/Bergsby, Vanaküla/Gambyn, Väike-Nõmmküla/Persåker ja Österby.[3] Jokaista kylää johtavat vaaleilla valitut kylänvanhimmat, jotka valitaan sekä Viron että Ruotsin puolelta[5].
Historia
Ruotsalaisasutus syntyi alueelle 1200-luvulla, mitä ennen saari oli lähes asumaton. Suurin osa muuttajista tuli Suomen rannikolta. Ruotsalaisilla oli monia etuja virolaisiin nähden, kuten esimerkiksi liikkumisvapaus ja alhaisemmat verot. Alueen väestö kasvoi kovaa vauhtia 1500-luvulla.[3] Noarootsin Pyhän Katariinan kirkko rakennettiin vuoden 1500 paikkeilla, ja sen 1600-luvulla rakennettu pappila on Läänemaan vanhin puurakennus[2]. 1500-luvun lopulla Liivinmaan sodan aikana venäläiset ryöstelivät aluetta, joka päätyi lopulta Ruotsin haltuun. Ruotsin vallan aikana Noarootsiin perustettiin Viron alueen ensimmäinen talonpoikaiskoulu. Suuren Pohjan sodan aikana suuri osa alueen väestöstä kuoli kulkutauteihin. Alueen väkiluku väheni kaksi kolmannesta. Tyhjentyneille alueille asettui virolaisia. Mantereeseen liityttyään Noarootsi oli ainoa Viron mantereen alueista, jossa vironruotsalaiset muodostivat enemmistön väestöstä.[3]
1800-luvun loppupuolella alueesta tuli vironruotsalaisen kulttuurin keskus, ja sinne perustettiin muun muassa laulukerhoja ja sivistysseura. Vuonna 1920 aloittivat toimintansa ruotsinkieliset maa- ja työväenopistot Pürksin kartanossa. Vuonna 1934 kunnassa asui 4 388 asukasta, joista 67% oli ruotsalaisia. Suurin osa alueen ruotsalaisista lähti pakoon Ruotsiin vuosina 1943–1944. Tilalle tuli pakolaisia Viron muista osista ja Inkeristä. 1980-luvun lopussa alueelta lähteneet saattoivat jälleen palata takaisin. Vuonna 1988 järjestettiin ensimmäiset kotiseutupäivät, vuonna 1989 aloitettiin uudestaan ruotsinkielinen kouluopetus ja Noarootsin lukio avattiin vuonna 1990. Kunnan oikeudet Noarootsi sai vuonna 1991. Vuonna 1997 monelle alueen kylistä annettiin takaisin niiden vanhat nimet, ja samalla kaikille kylille tuli myös virallinen ruotsinkielinen nimi.[3] Nykyisistä asukkaista noin 50:llä on ruotsalaiset juuret[2].
Kunnan tunnukset
Noarootsin kunnan vaakunan sininen ja kultainen taustaväri symboloi kunnan historiallisia yhteyksiä Ruotsiin. Ne symboloivat myös alueen merellistä sijaintia ja hiekkarantoja. Purjelaiva kuvastaa merenkäyntiperinnettä ja yhteyksiä ulkomaille. Kolme punaista luumua kuvaavat alueella kehitettyä luumulajiketta, mutta myös Noarootsin historiallista kolmea aluetta, Noarootsin niemimaata ja aiemmin omina kuntinaan olleita Sutlepan ja Riguldin alueita. Noarootsin lippu koostuu kolmesta vaakasuorasta alueesta, joista ylin on sininen, keskimmäinen musta ja alimmainen keltainen. Lipun mitat ovat 105 x 165 cm. Vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1995 ja lippu vuonna 1996.[6]
Ystävyyskunnat
Noarootsilla on kaksi ystävyyskuntaa, Kruunupyy Suomessa ja Åtvidaberg Ruotsissa.
Yhteistyö molempien kuntien kanssa aloitettiin vuonna 1990. Yhteistyötä tehdään koulutuksen, kulttuurin ja luonnonsuojelun saralla. Vuodesta 1995 kuntien välillä on järjestetty vuosittaiset ystävyyskuntapelit, joiden pitopaikka vuorottelee kuntien välillä.[5]
Viitteet
- ↑ a b c Üldandmed Noarootsi vald. Viitattu 3.11.2010. (viroksi)
- ↑ a b c d Mäkeläinen, Tapio: Viro, kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2936-5.
- ↑ a b c d e Noarootsi ajaloost Noarootsi vald. Viitattu 3.11.2010. (viroksi)
- ↑ Noarootsi - Nuckö Visit Estonia. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ a b Koostöö Noarootsi vald. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ Noarootsi vald vapp ja lipp Riigikantselei. Viitattu 3.11.2010. (viroksi)
| ||||||||||||||||||||||||
