Ero sivun ”Vallanjako-oppi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
käsittämätön lause pois |
lähteet: Encyclopaedia iuridica Fennica : suomalainen oikeustietosanakirja: 5. osa, Julkisoikeus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{ |
{{Viitteetön}} |
||
[[Tiedosto:Montesquieu Defense.jpg|thumb|200px|[[Montesquieu]] esitteli vallan kolmijako-opin teoksessaan [[De l'Esprit des Lois]].]] |
[[Tiedosto:Montesquieu Defense.jpg|thumb|200px|[[Montesquieu]] esitteli vallan kolmijako-opin teoksessaan [[De l'Esprit des Lois]].]] |
||
'''Vallan kolmijako-oppi''' tarkoittaa [[Montesquieu]]n mukaan, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa [[Lakien henki]]. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet [[Niccolò Machiavelli]], [[John Locke]] ja [[James Harrington]]. Montesquieun [[Ranska]]n monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä. |
'''Vallan kolmijako-oppi''' tarkoittaa [[Montesquieu]]n mukaan, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa [[Lakien henki]]. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet [[Niccolò Machiavelli]], [[John Locke]] ja [[James Harrington]]. Montesquieun [[Ranska]]n monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä. |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
[[Parlamentarismi]]ssa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä tavanomaisesti toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. |
[[Parlamentarismi]]ssa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä tavanomaisesti toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. |
||
==Lähteet== |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä =| Nimeke = Encyclopaedia iuridica Fennica : suomalainen oikeustietosanakirja: 5. osa, Julkisoikeus. |
|||
|Vuosi = 1997| Luku = Valtiovallan kolmijako-oppi (kirj. Lars D. Eriksson)| Sivu = |Sivut = 1097-1100| Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja C-sarja 0356-7222; n:o 28| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys| |
|||
Tunniste = ISBN 951-855-140-5| Kieli ={{fi}}}} |
|||
{{Metatieto}} |
{{Metatieto}} |
||
Versio 5. heinäkuuta 2013 kello 21.11
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa Montesquieun mukaan, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä.
Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen uuden perustuslain esitöissä.
Periaate
Täydellistä vallan kolmijakoa harjoittavassa maassa kaikki kolme vallankäytön elementtiä ovat riippumattomia toisistaan. Tällöin jokaisella elementillä on oma tehtävänsä.
Sovellukset
Presidenttijohtoiset valtiot ovat tietynlainen sekamuoto parlamentarismista ja monarkiasta. Esimerkiksi Suomen valtiomuototaistelun seurauksena luovuttiin monarkistisista haaveista, mutta hyväksyttiin valtionpäämiehen vahva hallinnollinen rooli. Suomen hallitusmuotoa tuolta ajalta on kuvattu ranskalaistyyppiseksi.
Nykyisessä perustuslaissa on omaksuttu näkemys, jonka mukaan kansa eli eduskunta on nostettu kansanvallan periaatteen mukaisesti kahden muun valtiovallan yläpuolelle.
Presidenttikeskeisissä valtioissa valtion päänä ja korostettuna vallankäyttäjänä on yleensä presidentti. Kriitikoiden mukaan jokainen tällainen valtio on ajautunut vähintään kerran kriisiin lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan keskinäisten jännitteiden vuoksi (Suomessakin itsenäisen Suomen historian alkuvuodet ja autonomian ajan eduskunnan ja senaatin suhde).
Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä tavanomaisesti toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta.
Lähteet
- ”Valtiovallan kolmijako-oppi (kirj. Lars D. Eriksson)”, Encyclopaedia iuridica Fennica : suomalainen oikeustietosanakirja: 5. osa, Julkisoikeus., s. 1097-1100. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja C-sarja 0356-7222; n:o 28. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1997. ISBN 951-855-140-5. (suomeksi)