Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat

Honsun logo

Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat (HoNsU) on vuonna 1948 perustettu jyväskyläläinen urheiluseura.

Seuran perustaminen

HoNsU perustettiin Hongikon Nuorisoseuran - silloisen Jyväskylän pitäjän Nuorisoseuran talolla 25. lokakuuta 1948 Taulumäellä. Seuran nimeksi tuli "emonuorisoseuran" mukaan Jyväskylän pitäjän Nuorisoseuran Urheilijat, joka muutettiin 1950-luvun alussa nuorisoseuran nimen vaihdon myötä Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoiksi. Jo ennen seuran syntymää oli Taulumäen nuoriso kokoontunut sunnuntaipäivisin paikallisella Koskenharjun nurmikentällä pelaamaan jalkapalloa, jota voitaneen pitää alueen urheilutoiminnan alkuna, vaikka seuraa virallisesti perustettaessa jalkapallotoiminta oli jo loppunut eikä se tullut mukaan seuran lajivalikoimaan (jalkapalloa tosin mietittiin otettavaksi toimintaan mukaan 1960-luvun puolivälin tienoilla mutta toteutumatta jäi). Seuran perustamisen aikoihin alueelle muutti Pekka Tamminen - innokas pesäpallomies Pohjanmaalta, joka laittoi seurassa alkuun pesäpallotoiminnan.

Pesäpallotoiminta

Ensimmäinen HoNsU:n virallinen pesäpallo-ottelu pelattiin 1949 Jokivarren Ryhtiä vastaan ja HoNsU hävisi ottelun 14-4. Alkuvuosina toiminnan pääpaino oli juniorijoukkueissa ja seuran ensimmäinen piirinmestaruus tuli 16-vuotiaille vuonna 1950. Vuonna 1952 oli jo päästy niin pitkälle, että voitettiin kaikki poikien piirinmestaruudet ja silloinen 16-vuotiaiden poikien joukkue pääsi SM-tasolla loppuotteluun, jossa kuitenkin Haminan Palloilijat oli parempi yhdellä juoksulla. Tämän joukkueen pohjalle rakennettu edustusjoukkue nousi ensin Suomi-sarjaan vuonna 1953 ja siitä mestaruussarjaan 1956. Kaudesta 1957 mestaruussarjassa tuli kuitenkin ranskalainen visiitti eli suora putoaminen, mutta joukkue nousi uudelleen mestaruussarjaan heti seuraavalla kaudella 1958 ja pelasikin ylimmällä sarjatasolla seuraavat 12 kautta. Parhaimpina sijoituksina löytyvät 3. sijat kausilta 1961, 1965 ja 1966 ja seuran kirkkaimpana tähtenä lukkarilegenda Eino Kaakkolahti. Joukkueeseen ei kuitenkaan saatu ajettua sisään tarpeeksi uutta nuorta verta ja vanhempien pelaajien lopetellessa joukkue putosi Suomi-sarjaan kaudella 1970 .

1970-luvun pesäpalloissa Jyväskylässä olivat otsikoissa Kiri ja Lohi, HoNsU:n puolestaan pelatessa kaudet 1971 - 1982 vaihtelevalla menestyksellä Suomi- ja Ykkössarjoissa pelaajien tullessa ja mennessä. Käväisipä muuan Antero Mertarantakin pelaamassa seurassa kaudella 1981. 1980-luvun alussa seura päätti panostaa pesäpallon edustusjoukkueeseen. Pelaajiksi saatiin mm. Ossi Rajala ja kaksi kautta Imatralla pelannut Kirin kasvatti Ismo Jaatinen. Kausi 1982 päättyikin loistavasti sarjanousuun ja seurajohto panosti joukkueeseen entistä enemmän varmistaen, että kaudesta 1983 ei tule ranskalaista visiittiä. Uudet palaajat olivat lukkarilegenda Mauri Pyhälahti, Kari Kuusiniemi ja Simo Snellman. Menestystäkin tuli, sillä kausi 1984 päättyi Jyväskylän kaksoisvoittoon Kirin pokatessa mestaruusmitalit ja HoNsU:n hopeiset. Tämän jälkeen joukkue alkoi hajaantua ja kausi 1986 päättyi putoamiseen. Kaudelle 1987 HoNsU sai jälleen jalkeille nousua tavoittelevan joukkueen, mutta kun nousu jäi haaveksi ja pesäpallon junioritoiminnan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laahatessa Kirin ja Lohen perässä, päätti seura 90-luvun alussa lopettaa koko pesäpallotoiminnan.

Koripallo

Miehet

Koripallo oli sodanjälkeisessä Jyväskylässä marginaalilaji ja vasta pelaajien siirryttyä HoNsU:n siipien suojaan laji alkoi hitaasti mutta varmasti lisätä suosiotaan. 1960–luvun alussa joukkue nousi Suomi-sarjaan ja vuonna 1969 HoNsU:n A-pojat saavuttivat SM-hopeaa. Näistä pelaajista koostuva miesten joukkueen runko oli nousta mestaruussarjaan kaudella 1970, mutta karsintasarjan ainoa tappio oli kohtalokas ja nousu jäi sillä kertaa haaveeksi. Tappio oli kohtalokas myös siinäkin mielessä, että joukkueen avainhenkilöiden välit kärjistyivät ja joukkue hajosi.

1970-luvun alku pelattiin suomisarjassa ja yleensä keskitason alapuolella mutta keväällä 1975 pystyttiin seuran ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksen, takamiehen Dan Palleyn johdolla, nousemaan vastaperustettuun I-divisioonaan. Kaudesta 75–76 tuli kuitenkin divarissa heikko. "Vahvistukseksi" tuli takamies Palleyn kaveri George Brod, joka harjoituspeleissä heitteli kaukaa 30 pistettä per peli mutta kun sarjapeleissä ei heitto alkanut pudota, niin Brod ei loppukaudesta mahtunut edes aloitusviisikkoon! Tuolloin ulkomaalaisvahvistusta ei saanut vaihtaa kesken kauden ja niinpä edessä näytti olevan taas paluu Suomi-sarjaan kaudella 1977. Vaan eipä ollutkaan. Joku I-divisioonan seuroista meni konkurssiin ja sarjapaikka divariin HoNsU:lle avautui kesällä pidettyjen ylimääräisten karsintojen jälkeen. Noihin karsintoihin HoNsU rohkeasti lähti 50–60-luvun taitteessa syntyneine pelaajineen ja kun vielä avuksi tuotiin luultavasti HoNsU toiseksi paras jenkkivahvistus kautta aikojen - Fletcher Johnson - palattiin komeasti takasin divariin. Johnsonin olisi periaatteessa pitänyt liiton sääntöjen mukaan jatkaa seurassa kauden 77–78 mutta polvivamma esti sen. Liitto antoi yllättäen poikkeusluvan vahvistuksen vaihtoon ja tilalle tuli Peli-Karhuissa näytillä ollut Dennis Hogg, jonka johdolla joukkue pelasi parasta koripalloa mitä siihen asti kaupungissa oli nähty. Seuraava kausikin oli menestys; nyt joukkue oli jo pääosin täysi-ikäisten kirjoissa ja kun ryhmään lisättiin NBA-tason vahvistus - se kaikkien aikojen paras HoNsU:ssa pelannut koripalloilija - Eugene "Zippie" Richardsson, niin runkosarjassa saatiin kotietu pudotuspeleihin. Tästä huolimatta pudotuspeleissä vastaan tullut paikalliskilpailija Äänekosken Huima pystyi pudottamaan HoNsUn suoraan kahdessa pelissä.

Hyvä kausi herätti seurajohdon asettamaan tavoitteeksi kaudelle 79–80 sarjanousun. Vahvistukseksi tuli NBA:ssa pelannut John Derrick ja muutamia kokeneita divarijyriä lähiseuroista. Derrick oli kuitenkin pahasti keskenkuntoinen eikä hänestä ollut pelejä ratkaisemaan. Joukkue joutui tappiokierteeseen, joka talttui vasta kun Derrick erotettiin ja tilalle tuli vanha tuttu Dennis Hogg. Kausi oli kuitenkin jo tässä vaiheessa puolessa välissä ja niinpä tulos oli masentava: niukka putoaminen Suomi-sarjaan.

Kausi 1980–1981 jatkoi edellistä katastrofia. Joukkue oli paperilla Suomi-sarjan nimekkäin ja siinä pelasi kolme jenkkivahvistusta (silloisten sääntöjen mukaan eri aikaan) ja mm. tuolloinen miesten maajoukkueen ykköstakamies Matti Mikkonen, joka oli valittu nuorten EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi vuonna 1979. Tästä kokoonpanosta huolimatta nousu takaisin divariin onnistui vasta seuraavalla kaudella, kun joukkuetta oli taas nuorennettu.

Kauteen 1982–1983 HoNsU lähti hakemaan suoraan nousua mestaruussarjaan. Tämän takeena oli joukkueeseen tullut ensimmäinen kotimainen ammattipelaaja Jouko Heikkinen, joka toi ammattimaisuutta koko seuran asenteeseen. Lisäksi seuran A-nuoret olivat keväällä 1982 sijoittuneet A-poikien SM-sarjassa toiseksi, joten nousu oli pohjustettu vankasti. HoNsU:n puolesta ylempään sarjaan nousi Gerald Leen johdolla Helsingin NMKY valmentajanaan Eero Saarinen. Monella tavalla Namikan esimerkkiä noudattaen HoNsU sitten nousi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa mestaruussarjaan. Valmentajaksi hankittiin ammattimies Seppo Sonkeri ja harjoittelua lisättiin roimasti.

Ensimmäisellä mestaruussarjakaudellaan HoNsU ei saavuttanut menestystä. Yhdysvaltalaisvahvistus Greig Robinsson oli ihan kelpo pelimies ja teki myöhemmin Belgiassa sangen näyttävän uran. Hän oli silloin kuitenkin vielä liian nuori koviin peleihin ja yleensä Robinsson teki kovimmat suorituksensa vasta siinä vaiheessa, kun peli oli jo ratkaistu. Niinpä taas kerran vaihdettiin miestä: tilalle tullut Richard Laurel teki sen minkä pystyi, mutta kauden jälkeen käteen jäi voittosuhteella 7–36 runkosarjan viimeinen sija ja putoaminen sarjasta.

Kausi 1985–1986 pelattiin divarissa ilman ulkomaalaisia vahvistuksia. HoNsU pysyi putoamisesta huolimatta sangen hyvin koossa ja joukkueessa pelasi Heikkisen ja Mikkosen lisäksi mm. vuoden koripalloilijaksi myöhemmin valittu Petteri Nieminen ja viimeistä kauttaan palloillut Kimmo Tarkkio, joka sittemmin jatkoi urheilu-uraansa jalkapallon puolella. Valmentajaksi tuli naapuriseura Weikoista Ensio Helimäki, joka nousi HoNsUn mukana valtakunnan eliittiin. Kausi oli menestys ja päättyi sarjanousuun.

Kesällä 1986 seurajohto panosti koripallon edustusjoukkueeseen. Jo ennestään nimivahvaan joukkueeseen hankittiin Pertti Marttila KTP:stä, viisi kautta Uudenkaupungin Urheilijoita edustanut jenkkivahvistus Ray White ja Hongan takamiestaituri Petteri Kuusela. Huonot uutiset ympäröivät joukkuetta jo ennen kuin kausi ehti alkaa: Marttila rikkoi pelaajasopimuksen ja jäi Kotkaan, Ray White taas ajoi kolarin ja häipyi maasta rattijuopumusepäily niskassaan. Vastoinkäymiset kuitenkin nivoivat joukkueen yhteen ja sarjapaikka uusittiin helposti.

Kausi 1987–1988 sujui HoNsU:lta mestaruussarjassa jo rutiinilla. Voittosuhteella 17–32 seura sijoittui runkosarjan kuudenneksi, niukasti neljän joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle, jonne HoNsU:n nenän edestä eteni ToPo yhteensä 18 voitolla.

Seuraavalle kaudelle HoNsU sai riveihinsä maajoukkueen ykkössentterin Pekka Markkasen, jonka johdolla lähdettiin hakemaan mestaruutta. Finaaleissa tuli vastaan vanha kilpakumppani Helsingin NMKY. HoNsU johti finaalisarjaa jo voitoin 2-1 ja johtipa vielä neljättä finaalipeliä Helsingin Urheilutalolla lähes kymmenellä pisteellä vielä viitisen minuuttia ennen loppua. Ratkaisuhetkillä Pekka Markkanen pääsi yksin läpi ja päätti katkaista entisen seuransa Namikan selkärangan komealla donkilla, joka kuitenkin osui takarautaan ja kimposi takaisin kentälle. Tästä sisuuntunut Namika sai rivinsä järjestykseen ja käänsi pelin edukseen vieden voiton kahdella pisteellä. Viimeisessä pelissä Namika oli sitten selvästi parempi ja juhli mestaruutta.

Mestaruussarjassa HoNsU sitten pelasi vielä kaudet 1986–1997 saavuttaen vuosina 1989 ja 1991 hopeaa, pronssia 1993. Tämän jälkeen menestys alkoi hiipua ja lopulta kauden 1996–1997 jälkeen tuli jälleen putoaminen alaspäin. Kun seuran talous oli 90-luvun menetyshuumassa mennyt kuralle, ei välittömästi lähdetty hakemaan uutta nousua, vaan joukkue kasattiin Jyvässeudun junioreista. Kesällä 1999 seura teki viimeisen suurpanostuksen miesten edustusjoukkueeseen: pitkän ulkomaan kierroksen tehnyt Pekka Markkanen teki paluuta kotimaahan ja HoNsU tahtoi saada hänet riveihinsä. Kun samaiselle kaudelle saman kaupungin seura Säynätsalon Riento nousi mestaruussarjaan, oli selvää että myös Riennolla oli kiinnostusta saada Markkanen kokoonpanoonsa. Ratkaisuksi tähän seurat sulautuivat: HoNsU ja Riento yhdistivät edustusjoukkueensa ja syntyi koripallon erikoisseura BC Jyväskylä. HoNsu jatkoi tämän jälkeen koripallossa juniori- ja naistoimintaa hoitavana seurana.

Henkilökohtaiset palkinnot

Korisliigan vuoden pelaaja

• Pekka Markkanen – 1989

Korisliigan vuoden tulokas

• Jyri Lehtonen – 1992

Korisliigan vuoden kehittynein pelaaja

• Jyri Lehtonen – 1996

Korisliigan paras kuudes pelaaja

• Jyri Lehtonen – 1993

Korisliigan vuoden valmentaja

• Ensio Helimäki – 1989

Naisten koripallo

Naisten koripalloa on HoNsU:ssa pelattu kahdessa vaiheessa. Ensin 1960-luvulla ja sitten uudelleen 1970-luvun puolivälistä alkaen. HoNsU pelasi naisten SM-sarjassa vielä kaudella 1963-64, jonka jälkeen sarjapaikka siirtyi Jyväskylän Kirille. Kun tyttötoimintaa aloitettiin uudelleen 1970-luvulla, se otettiin seuran valikoimaan kiivaan keskustelun jälkeen. Hankkeen vastustajat pelkäsivät, että tytöt vievät salivuoroja pojilta, ollen tässä myös osin oikeassa: 70-luvun alkupuolella mahdollisuudet lajin harrastamiseen olivat Jyväskylässä perin kehnot: yhdessäkään salissa ei ollut minkäänlaista katsomoa. Tilanteeseen tuli parannusta vasta 1975 Viitaniemen Ammattikoulun uuden salin ja 1978 monitoimitalon valmistuttua.

Muutama vuosi tyttöjen juniorityön käynnistyttyä saatiin koottua jo naisten edustusjoukkue Suomi-sarjaan. Joukkue karsi keväällä 1979 noususta SM-sarjaan. Vastassa oli helsinkiläinen Työväen Maila-Pojat eli TMP. HoNsU voitti ensimmäisen karsintapelin Jyväskylässä, mutta hävisi kaksi seuraavaa ja niin nousu jäi haaveeksi. Joukkue vahvistui merkittävästi, kun pari mestaruuttakin voittanut Jyväskylän Kiri lopetti naiskoripalloilun 1980 ja pelaajat siirtyivät HoNsUun. Niinpä joukkue nousi mestaruussarjaan kaudeksi 83-84. Joukkue kuitenkin hajosi, ja uudestaan seuran naisjoukkue nousi valtakunnan tason otsikoihin vasta 90-luvun lopussa. Tällöin seuran A-tytöt voittivat seurahistorian ensimmäisen SM-kullan, ja naisten edustusjoukkue hallitsi I-divisioonaa vuosia ylivoimaisesti käyden kaudella 2001-02 mestaruussarjassa. Muina kertoina seurajohto katsoi, ettei divarivoitosta huolimatta seuralla ole resursseja pelata SM-tasolla.

Vihdoin kaudella 2006–2007 joukkueella oli myös seurajohdon lupa nousta, mikä toteutuikin komeasti täysin puhtaalla pelillä. Tämän jälkeen HoNsU on pelannut naisten SM-sarjassa ilman mainittavampaa menestystä. Joukkue saavutti keväällä 2013 runkosarjassa 6. sijan, mutta putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Forssan Alulle.

Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu
• http://vessix.kotisivukone.com/files/vessix.kotisivukone.com/Pesis/seurat/hongikko.xls